Kevät pani papat koville

Suomen armeijan pääjoukolla oli kiire: sen kintereillä oli sekä ryssä että kevät. Vaasaan oli riennetty jo aivan uskomatonta 37 kilometrin päivävauhtia.

Kokkolaan päästiin maaliskuun viimeisenä päivänä, Kalajoelle pari päivää myöhemmin. Nyt saatettiin jo pitää kaksi lepopäivääkin, mutta samalla sää muuttui keväiseksi. Jos aiemmin oli kärsitty ankarista pakkasista, niin nyt kaikki kastui. Tie vatkautui velliksi, ja yöpyminen taivasalla läpimärissä vaatteissa kävi lähes mahdottomaksi. Sairastumiset lisääntyivät.

Suomalaiset ruotusotilaat olivat yleisesti keski-ikäisiä setiä. Yksiköiden keski-ikä vaihteli 37:n ja yli 40:n vuoden välillä, olipa joukossa selvästi yli 50-vuotiaitakin.

Kaksisataa vuotta sitten he olivat todella vanhoja miehiä, semminkin kun useimmat olivat eläneet jo rauhan aikana hyvin niukan ja ankaran elämän. Nyt he joutuivat koville.

Kevät rynni eteenpäin, ja ylipäällikkö Klingsporia huolestuttivat Pohjanmaan joet. Jos ne alkavat tulvia ja jäät lähtevät, suomalaiset voivat jäädä joen väärälle puolelle. Ja Pohjanmaalla joenylitys seuraa toistaan: Perho, Lesti, Kala, Pyhä, Siika, Oulu.

Sitten sää muuttui taas, kuten keväällä yleensäkin tapahtuu. Kaksisataa vuotta sitten tänään alkoi taas pakastaa. Joukot jäivät Raahen eteläpuolelle Pyhäjoelle.

Nyt jäätiin odottamaan. Vihdoinkin vanhat miehet saivat levätä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi