Kevättuuli oli tulvillaan valheita

Keväällä 1809 Döbeln valehteli venäläisille ja venäläiset sotaministerilleen – vai puijasiko kevät kaikkia?

 Kuuman kaakaon pinnalla kelluu kuori. Kun kuppiin puhaltaa, kuori ajautuu toiseen reunaan ja menee ryppyyn. Jää käyttäytyy keväällä samoin.

Esimerkki on ruotsalaisen meteorologin ja historioitsijan Anders Perssonin. Hän on selvittänyt sääoloja maaliskuussa 1809. Kuuma kaakao olisi ainakin maistunut von Döbelnin joukoille, jotka olivat juuri paenneet yli jään Ahvenanmaalta.

Pako tapahtui sakeassa lumipyryssä. Tuulet olivat etelästä, lämpötila nousi nollaan.

Ilmeisesti venäläiset eivät uskaltaneet seurata. Kevät oli liian pitkällä.

Pelastiko siis kevät Ruotsin? Pelkäsivätkö venäläiset hyökätä Ruotsin mannermaalle, koska he olisivat silloin jääneet auringossa sulavan meren taakse? Jos tuuli olisi kääntynyt, jää olisi pakkautunut toiseen rantaan ja Ruotsin puolelle olisi syntynyt leveitä repeämiä.

Samaan aikaan Merenkurkussa hyökkäsi 3 700 venäläistä Barclay de Tollyn johdolla jään yli Vaasasta Uumajaan. Ylitys vei kolme päivää, ja miesten oli yövyttävä suojatta keskellä ulappaa. Ilma selkeni, ja pakkanen kiristyi uudelleen pariinkymmeneen asteeseen. Tolly sanoi myöhemmin, että reittiä yli jään ei tarvinnut merkitä, riitti kun seurasi ruumiita.

Loppumatkasta löydettiin sentään jäihin juuttunut laiva. Siitä revittiin polttopuuta.

Uumajan valtaus kävi uupuneilta venäläisiltä silti helposti, sillä rauhaa odottavat ruotsalaiset olivat haluttomia vastarintaan. He tahtoivat poistumistien kaupungista. Ruotsalaiset tyhjensivät viinavaraston ja olivat kohta juovuksissa. Kaiken nolouden huipuksi kenraalimajuri Cronstedtin oli pyydettävä venäläisiä auttamaan järjestyksenpidossa.

Torniossa taas venäläiset olivat hyökänneet yli Tornionjoen. Suomalaiset joukot saivat käskyn vetäytyä 60 kilometriä Kalixiin. Sotilaat olivat liian kurjassa kunnossa puolustautuakseen tai jatkaakseen marssia. Kaikki oli lopussa.

Sekavassa tilanteessa von Döbeln otti aloitteen käsiinsä. Hän otti yhteyden Grisslehamniin hyökänneeseen Kulneviin ja lähetti kuriirillaan rauhantunnusteluviestin myös venäläisten ylipäällikölle von Knorringille. Omin päin ja ilman valtiojohdon lupaa.

Venäläiset olivat mielissään, sillä heilläkään ei ollut halua jatkaa sotaa. He olivat valmiit vetäytymään Ruotsin mantereelta ja Ahvenanmaalta, jos Ruotsi lupaisi olla yrittämättä saarten takaisinvaltausta. Döbeln antoi ymmärtää, että Ruotsi suostuu ehtoihin.

Venäläiset olivat lähteneet hyökkäykseen sotaministeri Araktšejevin painostamina. Nyt he lähettivät tietoja kevään ripeästä etenemisestä – näillä jäillä ei päästä Tukholmaan.

Säätiedot olivat Perssonin mukaan pötyä.

Todellisuudessa kävi niin kuin keväällä usein käy: talvi oli iskenyt uudelleen, korkeapaine peitti Pohjanlahden ja tuli yöpakkasia.

Mutta kaikki halusivat uskoa rauhaan ja kevääseen.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi