Kuopio – kissanpäiviä ja kuolemanvaaraa

Nuoret upseerit nauttivat elämästä ja pelkäsivät savolaisia

 Venäläiset valtasivat Kuopion takaisin, mutta pitemmälle he eivät päässeet. Jäätiin siis tyhjentyneeseen Kuopioon, keskelle pelottavia metsiä, savolaisten sissien armoille. Suomalaiset ryöstivät koko huoltokolonnan, varastivat parhaat hevoset ja viilsivät lopuilta 400 hevoselta etujalkojen jänteet poikki, kertoo liioitteluun taipuvainen kornetti Faddei Bulgarin muistelmissaan.

Ulaanirykmentin nuoret upseerit yrittivät kuitenkin nauttia elämästään tässä kauniissa ja vaarallisessa kaupungissa. He kokoontuivat iltaisin varakkaan kuopiolaisen kauppiasrouvan talossa, jonka varastoista löysivät vaikka mitä herkkuja. Rouvan keittäjätär pantiin töihin.

Upseeritovereille tarjottiin iltaisin runsas illallinen, grillattiin lammas, oli viinejä, kahvia, punssia, jälkiruokia.

Ikkunaan veitikat kirjoittivat ranskaksi: diner et souper, punch, sabaillon, vins et liqueurs pour les bons amis.

Sisään ahtautui iltaisin jopa kolmekymmentä upseeria. Pelattiin vistiä, hankittiin laulajia ja soittoniekkoja, puhuttiin kirjallisuudesta. Haikeat laulut kantoivat kauas Kallavedelle.

Yritettiin nauttia sivistyneestä elämästä tässä pelottavassa paikassa, jossa mikä hyvänsä päivä saattoi olla nuoren upseerin viimeinen. Sandels saattoi tulla tänä yönä.

Venäläiset upseerit olivat sivistyneistöä ja usein aatelisia. Nimet olivat kansainvälisiä: oli Petin, Collin, Freymann, Stackenberg, Göricke, Villebois. Ja joukkoja komensi Barclay de Tolly, vanhaa skotlantilaista sukua. Ylipäällikkö oli Buxhoevden.

Kesäkuun yöt Kallaveden rannalla olivat valoisia ja kauniita, mutta savolaiset iskivät juuri öisin. Monet upseereista nukkuivat univormu päällä.

Kun upseerit söivät monen ruokalajin aterioita, näki miehistö nälkää. Kolonnat pääsivät harvoin läpi.

Bulgarinin mukaan vielä savolaisiakin pahempia olivat omat muonituksesta vastaavat virkamiehet, jotka myivät viljan omaan laskuunsa ja täyttivät säkit roskalla, sillä ne päätyisivät kuitenkin suomalaisten käsiin.

Ruoka oli hankittava ottamalla. Erityisen taitavia olivat häikäilemättömät kasakat. Aina jostain löytyi lammas tai lehmä, jonka saattoi myydä upseerien kemuihin.

Nuoret upseerit eivät itse joutuneet näkemään raakuuksia. Hyväntahtoinen majuri Lorer järkyttyi suuresti satuttuaan paikalle, kun ryhmä kasakoita oli sohimassa keihäillään kuoppaan. Siellä oli kymmenen alastonta savolaista jääkäriä, hengiltä rääkättyinä.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi