SUOMEN SOTA Sarjassa Ilkka Malmberg raportoi Suomen sodasta 1808–1809.

Miten kuningas sai tietää sodan alkaneen

Kuningas Kustaa IV Aadolf oli Tukholmassa uutispimennossa. Valtakunnan kaukaisissa itäosissa oli alkanut viikko sitten sota, mutta kuningas ei vielä tiennyt sitä – aavisti kyllä. Sota ei tullut yllätyksenä.

Valtakunnan itäraja Kymijoella oli niin tavattoman kaukana. Pohjanlahtea ei ankaran talven ja ahtojäiden vuoksi käynyt ylittäminen, Suomeen oli kuljettava Tornion kautta.

Kuinka kuningas sai tiedon siitä, että venäläiset olivat tulleet yli Kymijoesta ja olivat tänään jo edenneet Hollolaan, Mäntsälään ja Sipoon kirkolle?

Armeijan päämajasta Helsingistä oli lähtenyt kuriiri viemään tietoa Tukholmaan. Kuriirilta kului viikko päästä Ahvenanmaan läntisimpään osaan Eckeröhön, mutta sieltä sanoma ylitti meren muutamassa minuutissa.

Optinen lennätin oli aikansa informaatioteknologian huippua ja Ruotsi kommunikaation edelläkävijä. Vain Ranska oli sitä modernimpi – Napoleon sai tietoja samankaltaisen optisen lennätinlinjan avulla.

Eckerön optisen lennättimen huipulla oli kymmenen läppää, joita voitiin avata ja sulkea köysien avulla. Läpillä pystyttiin muodostamaan 1 024 koodia.

Lennätinlinjan seuraava asema oli Signilskärillä 15 kilometrin päässä keskellä Ahvenanmerta. Sieltä mantereelle Grisslehamniin oli 30 kilometriä. Mantereen puolella oli vielä 13 linkkiasemaa – ja viesti saapui kuninkaanlinnaan: venäläiset olivat tulleet yli Kymijoen.

Signilskärillä oli vahdittava kaukoputkella molemmissa horisonteissa häämöttäviä lennätinasemia, tunnista toiseen, päivästä toiseen.

Joskus viestin saapumisesta ilmoitettiin myös kanuunanjysäyksellä. Mutta vahdissa oli oltava, huolimattomuudesta seurasi sakko tai ruumiillinen rangaistus.

Signilskärillä asui tuohon aikaan viisi perhettä. Elämä oli ankaraa: talvisaikaan pyydettiin hylkeitä. Lennätinasema työllisti monta miestä, sillä koko valoisan ajan oli tähystettävä.

Keskellä talvea työvuoro oli lyhyt, tylsä ja ankea.

Sitten, hyytävänä pakkaspäivän iltana, juuri ennen auringonlaskua – karkauspäivänä tasan 200 vuotta sitten – läpät kääntyivät 15 kilometrin päässä Eckerön Storbyn tornissa. Nopeasti kiskottiin köysillä omat läpät samaan asentoon.

Läpät Eckerön tornissa vaihtuivat. Taas sama kuvio omaan torniin. Uusi kuvio Eckerössä. Sama omaan torniin ja niin edelleen.

Suuri uutinen oli lentänyt miesten päiden ylitse halki Ahvenanmeren.

Viesti ehti meren yli juuri ennen pimeää. Grisslehamnista eteenpäin ei lennätintä enää voitu käyttää, vaan kuriiri lähti viemään viestiä kuninkaalle yötä myöten.

Tieto oli perillä kuninkaanlinnassa aamulla 1. maaliskuuta.

Optinen lennätin edellytti tietysti hyvää näkyvyyttä. Mikäli näkyvyyttä ei olisi ollut, olisi varmaan kuriirin pitänyt lähteä ylittämään Ahvenanmerta jäitse. Ahto- ja ajojäät tekivät sen erittäin vaaralliseksi, mutta myös tavallisen postin oli ylitettävä meri kahdesti viikossa. Arvopostin oli kierrettävä koko Pohjanlahti.

Viesti olisi ollut vaarassa ja joka tapauksessa myöhästynyt vieläkin enemmän. Olosuhteet Ahvenanmerellä olivat ilmeisesti erittäin vaikeat, sillä armeijan ylipäälliköksi nimitetty Wilhelm Mauritz Klingspor ei ryhtynyt oikaisemaan Tukholmasta meren poikki vaan oli lähtenyt melkein kuukautta aiemmin kiertämään Suomeen Tornion kautta. Se oli huikean pitkä matka reellä. Ja hänellä ainakin oli jo kova kiire.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi