Naiskauneus sokaisi miehet, valta naiset

Pussasiko keisari Aleksanteri I oven takana Ulla Möllersvärdiä?

 Kun keisari Aleksanteri I vieraili Suomessa, maan kolkkous ja ilmaston ankaruus järkyttivät vierailuun osallistunutta ruhtinas P.G. Gagarinia: suunnattomia siirtolohkareita, synkkiä kuusia ja raiskattuja metsiä. Helsingin lähellä ruhtinaan reki eksyi sivutielle ja joutui susien ahdistamaksi.

Mutta kuinka ihania neitoja osallistuikaan keisarille järjestettyihin tanssiaisiin. Jopa Pietarin metropolin kasvatti oli ällistynyt naiskauneudesta tässä karussa ja arktisessa maassa.

Kaunottaret olivat teini-ikäisiä tyttöjä – teinimallit eivät ole mikään uusi keksintö – ja tällaiset tanssiaiset olivat heidän suuri tilaisuutensa. Niinpä naiset kilpailivat alfauroksen huomiosta. Esiintyipä 20-vuotias rouva Rehbinder Porvoon tanssiaisissa empire-tyyliin toinen rinta paljaana.

Parhaiten onnistui 18-vuotias Ulla Möllersvärd, sillä häneen keisari iski silmänsä. Jos silloin olisi ollut lööppejä, ne olisi tehty Ullasta.

Kun keisari paluumatkalla Turusta pistäytyi vielä Möllersvärdien kartanossa Mäntsälässä ja vietti siellä 3. ja 4. huhtikuuta välisen yön – viime yön – oli Porvoo tukehtua pullaansa.

Möllersvärdeille yllätysvierailu oli valtava kunnianosoitus. Keisari tuli kylään! Se ei millään lailla kuulunut protokollaan, keisarilla oli selvästi henkilökohtaiset syyt.

Taas järjestettiin tanssiaiset, vaikka paikalle saatiin soittimeksi vain viulu.

Erikoiselta tuntuu, että kun Möllersvärdin tyttäret tanssittivat keisaria, perheen pojat olivat pohjoisessa sotimassa samaa keisaria vastaan.

Siitä yöstä on supistu. Keisarin väitetään lähtiessä vieneen Ullan oven taakse ja suudelleen tätä. Seuraavina vuosikymmeninä kehkeytyi Ulla Möllersvärd -tarusto. Kuinka ei olisi syntynyt? Villeimmässä versiossa keisari yöpyi hänen huoneessaan ja suhteesta syntyi lapsi.

Emme voi tietää, mitä tapahtui tässä vallan ja kuuluisuuden sokaisemassa ilmapiirissä. Olisiko Ulla sanonut ei keisarille? Ja keisari saattoi käyttää asemaansa hyväkseen, sellaistahan sattuu nykyhallitsijoillekin.

Mika Waltari kehitti episodista jatkosodan tunnelmissa romaanin Tanssi yli hautojen. Siinä vaalea Ulla vertautuu pieneen Suomeen, joka lepää vavahdellen keisarin sylissä. Tästähän me aina haaveilemme: että maailman mahtava huomaa pienen Suomen.

"Äkkiä valtaa Aleksanterin mielen outo tunne, kuin hän pitäisi sylissään koko Suomea, tätä koskematonta, arkaa, viatonta maata, joka jääpovensa alla kantaa niin kuohuvaa, tulista hellyyttä."

Keisarin vallassa on turmella viattomuus, mutta hän luopuu voitostaan voittaakseen enemmän: neidon sydämen.

Ulla kuvataan aina vaaleana Suomi-neitona, vaikka aikalaiskuvassa hän on tumma. Ja kuten Waltarin ovelat ja vallanhimoiset naiset aina, Ulla käyttää tilaisuutta hyväkseen, pyytää rakastuneelta keisarilta Vanhan Suomen liittämistä muuhun Suomeen.

"Oh, yhteen suudelmaanne vaihdan mielelläni ruhtinaskunnan."

Myöhemmin keisari lähetti Ullalle ja koko perheelle lahjoja, ja Ulla nimitettiin hovineidoksi.

Nykyihmisestä tämä kohtaus ankeassa rajamaassa kylmänä keväänä 1809 vaikuttaa tutulta ja inhimilliseltä. Aivan kuin Aleksanteri I olisi mennyt lähettämään tekstiviestejä.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi