Napoleon odotti isää Kirkkonummella

Von Döbelnin kuusivuotias poika tiesi isän olevan nyt Ahvenanmaalla

 Hassua, että kenraali Georg Carl von Döbelnin pojan nimi oli Napoleon, vihollisen nimi. Pojan äiti oli von Döbelnin taloudenhoitaja Christina Ullström.

Ennen Suomeen tuloaan Döbeln oli asunut maatilallaan, melkein eristäytyneenä. Siellä Napoleon oli syntynyt.

Von Döbeln oli tuolloin jo lähes 50-vuotias mutta perheetön, sillä hänestä perhe-elämä ei sopinut upseerille. Hän oli kiivas sotapäällikkö, joka oli omistautunut uralleen. Mutta pojasta tuli hänen elämänsä keskipiste.

Kun Döbeln sitten siirrettiin Suomeen 1807, hän otti pojan ja tämän äidin mukaansa ja pani heidät asumaan virkataloonsa Kirkkonummen Friggesbyhyn. Sitten isä lähti sotaan.

Yrmeä sotapäällikkö joutui eroon pojastaan ja kirjoitti tälle herttaisia, isällisiä kirjeitä.

Kun Suomen armeijan joukot lähtivät vuoden 1808 keväällä perääntymään kohti pohjoista, Döbeln siirsi poikansa ja tämän äidin Kilon kartanoon, jossa Napoleonilla oli leikkikaveri. Kartano on Espoossa ihan siinä kauppakeskus Sellon takana.

Äiti ja poika palasivat kuitenkin aika ajoin Kirkkonummen Friggesbyhyn. Se sijaitsi keskellä laajoja peltoja, paikassa, johon Porkkalan vuokra-aikana neuvostoarmeija rakensi lentokentän.

Nytkin Kirkkonummella hallitsi venäläinen sotaväki, mutta äidillä ja pojalla ei ollut miehitetyssä maassa hätää. Sen ajan tapoihin ei kuulunut ahdistella vastustajan kenraalin perhettä.

Mutta Napoleonilla oli kova ikävä isäänsä, joka vetäytyi joukkojensa mukana kohti pohjoista. Helmikuun alussa 1809 isä oli ollut poissa jo vuoden. Döbeln oli kuolemankielissä: vanhan päävamman lisäksi häntä vaivasivat munuaiskivet ja punatauti. Lisäksi hän kärsi peräpukamista.

Döbeln selvisi ja saapui helmikuun alussa Ahvenanmaalle. Hänestä oli tullut saarten ylipäällikkö.

Vaikka vallitsi aselepo, Ahvenanmaalla odotettiin venäläisten maihinnousua. Heidän uskottiin hyökkäävän sieltä Tukholmaan. Pääkaupungissa pelättiin jo venäläisten tuloa.

Von Döbeln sai hyvin harvakseen kirjeitä Kirkkonummelta ja kärsi ikävästä. Kirjeissä kerrottiin, että Napoleon kasvoi: luki ja kirjoitti jo. Ja puhui usein isän kotiinpaluusta.

Synkänkiihkeä Döbeln oli myös naistenmies: pitkä, hoikka ja harteikas sotasankari, joka oli seikkaillut Intiat, Afrikat ja oleskellut pitkään Pariisissa. Hän kirjoitti pitkiä, vaikuttavia kirjeitä. Naiset piirittivät häntä, mutta Döbeln halusi pysyä poikamiehenä.

Syytä voisi etsiä lapsuudesta: von Döbeln oli menettänyt hyvin pienenä isänsä ja tullut mielestään äitinsä hylkäämäksi, kun tämä oli mennyt pikaisesti uusiin naimisiin. Pikku Georg Carl oli toimitettu pois uudesta perheestä opiskelemaan papiksi – ammatti, joka ei ainakaan hänelle sopinut. Hän varoi kiinnittymästä kehenkään.

Hypätään asioiden edelle ja kerrotaan, että Napoleon pääsi isän luo Tukholmaan joulukuussa 1809. Döbeln alkoi järjestää pojalleen aatelisarvoa ja perintöä, mutta se edellytti avioitumista.

Christina Ullström ja von Döbeln menivät naimisiin – hetkeksi. He erosivat saman tien. Äiti ja poika jäivät asumaan Döbelnin luo.

Ainaisessa rahapulassaan Döbeln halusi varakkaisiin naimisiin ja kävi kosiskelemaan aatelisneitoja, mutta nyt hän saikin rukkaset.

Myöhemmin von Döbeln otti toisen taloudenhoitajan ja sai 57-vuotiaana tämänkin kanssa pojan, Victorin.

Mutta sekavat perhesuhteet, avoliitot, uusperheet ja peräkkäiset avioliitot eivät olleet 1800-luvulla mitenkään harvinaisia, kuten Mirkka Lappalainen tiistain HS:ssa kirjoitti. Ydinperhe on tuore normi. 

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi