Ruotsin-laiva ei tullutkaan

Kuningas ei lähettänyt laivoja noutamaan lyötyä armeijaansa

 Kriittisinä aikoina on Suomesta paettu Pohjanlahden yli Ruotsiin. Kerrotaan muun muassa, että Ruotsin-laivojen paikat varattiin lokakuussa 1968, kun Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin teki sotalaivalla yllätysvierailun Hankoon. Sama tarina on toistunut muiden kriisien aikana. Syksyllä 1808 Suomen armeija oli lyöty Karstulan ja Ruonan taisteluissa ja ylipäällikkö Wilhelm Klingspor vetäytyi Vaasan lähelle Vähäänkyröön.

Ajatuksena oli laivata pääarmeija Pohjanlahden yli.

Joukot olivat surkeassa kunnossa: Silminnäkijöiden mukaan miehet näyttivät nokisilta ryysyläisiltä. Sairaita ja haavoittuneita oli viidennes.

Syyssateet olivat kastelleet taisteluiden ja marssien näännyttämät sotilaat, jotka olivat saaneet pahasti selkäänsä. Erityisesti jalkineet olivat lopussa. Kuumeinen ja köhivä armeija odotti pääsevänsä turvaan. Siksi Klingspor käänsi joukot kohti Vaasaa.

Kuningas Kustaa IV Adolf oli tosin jo elokuun lopulla kirjeessään kieltänyt pakenemisen meren yli. Suomeen oli laivattu kaksi pataljoonaa lisäjoukkoja. Mutta nyt tilanne oli toivoton. Äkkiä laivoja!

Kuningas ei järkkynyt. Hän vaati, että Suomea ei saanut hylätä mutta veti kuitenkin pois Suomeen tuodut jämtlantilaisosastot. Lisäksi turvaan saatiin haavoittuneita ja kruunun omaisuutta.

Koko Suomen pääarmeija jätettiin rannalle. Syksyllä satoi niin kuin syksyllä sataa, joet tulvivat jo. Huolto oli romahtanut, nälkä piinasi.

Voitokas vihollinen oli niskassa. Se uhkasi katkaista perääntymistien Uudessakaarlepyyssä, Juuttaan risteyksessä.

Suomalaisten moraali oli murtumassa. Toista sataa savolaista antautui tai loikkasi vihollisen puolelle. He pitivät Ruotsiin joutumista vielä pahempana kohtalona kuin alistumista Venäjän valtaan.

Siksi taistelusta Juuttaan tienristeyksessä tuli niin kuuluisa. Siinä Georg von Döbeln onnistui vielä keräämään ryysyläisarmeijan rippeet ja voittamaan. Se olikin viimeinen taistelu, jossa suomalaisille tuli menestystä.

Johan Ludvig Runeberg kertoo, kuinka von Döbeln puhuttelee vanhaa korpraalia ennen Juuttaan taistelua. Miehellä ei ole toista saapastakaan – jalkineistahan oli kova pula.

Korpraali sanoo reippaasti, ettei saappaan puute haittaa taistellessa – ellei taas tarvitse lähteä pakosalle. Yhdessä muistellaan menneitä "ihania verileikkejä".

Kolmantenatoista syyskuuta suomalaiset voittivat Juuttaalla, mutta jo seuraavana päivänä tuli Oravaisissa täysi selkäsauna. Kenraali Carl Johan Adlercreutz lähetti joukkonsa suojaisista asemista typerään hyökkäykseen, koska kuningas oli arvostellut komentajiaan vätystelystä.

Näistä kahdesta päivästä tuli sodan verisimmät. Ihanassa verileikissä kuoli tuhat miestä kummaltakin puolelta.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi