Savolaiskerjäläiset hämmensivät tukholmalaisia

Ruotsin surkea sota päättyi veriseen farssiin

 Keväällä 1810 Tukholman kaduille ilmestyi kerjäläisiä. He sanoivat olevansa Savosta.

Kaksi tiedetään nimeltä: Örn ja Spets Sulkavan komppaniasta; molemmilla oli kaksi urhoollisuusmitaliakin.

Onnettomat miehet kerjäsivät kadulla rahaa päästäkseen joskus takaisin kotiin.

Kuinkahan heidän kävi?

Älytön sota oli vihdoin ohi. Ruotsi oli menettänyt koko Pohjanlahden itäpuolen. Suurin osa Ruotsin Suomen armeijasta oli antautunut ja marssinut kotiin, jossa elettiin jo kaikessa rauhassa, mutta vajaat 2 400 suomalaista oli jatkanut sotaa vielä koko kesän 1809.

Sodan viimeiset taistelut oli käyty Uumajan pohjoispuolella Sävarissa ja Ratanissa. Niistä tuli verinen farssi, jossa kuoli noin 2 000 sotilasta.

Ruotsalaisilta meni kaikki pieleen. He olivat nousseet maihin päivälleen 200 vuotta sitten venäläisten selustaan suurella 7 500 miehen joukolla, mutta olivat arkailleet edetä sisämaahan. Maihinnousun oli pitänyt olla yllätys, mutta kävikin toisin päin.

Taistelusta kirjoittanut vänrikki Carl Johan Ljunggren kertoo, kuinka venäläiset yllättivät ruotsalaiset aamiaiselta. Maihinnousijat olivat juuri olleet nauttimassa aamukahviaan. Kenttäolosuhteissa Ljunggrenilta oli puuttunut kahvista kerma ja sokeri, mutta hän oli makeuttanut sen marsipaanilla.

Ruotsalaiset pakenivat takaisin. Heille tarjoutui vielä erinomainen paikka puolustautumiseen Djäknebodan kylässä, mutta joukkoa komentanut kenraali Wachtmeister vetäytyi sieltäkin. Päästyään takaisin rannikolle Rataniin venäläisten puolta pienempi joukko ahdisti ruotsalaiset viimeisille rantakallioille.

Wachtmeisterin vetäytymistä on siitä pitäen ihmetelty ruotsalaisessa sotahistoriassa, ja hänestä on tullut koko törttöilyn symboli.

Sävarissa on Wachtmeisterille muistokivi. Sen on pystyttänyt rauhanystävien seura.

Huonoimmin oli kuitenkin käynyt Savon jääkäreille. Heitä oli jäljellä vain muutamia, kuten Örn ja Spets.

Kun kenraali von Döbeln kotiutti joukot lokakuussa 1809, kaikki saivat kaksinkertaisen viina-annoksen ja kolme riikintaalaria erorahaa. Nyt sai lähteä kotiin. Jotkut jäivät kuitenkin ruotsalaisiin joukko-osastoihin, usein kurjiin oloihin ja surkeissa varusteissa.

Ilmankos kesällä 1810 Tukholmaan ilmestyi kerjäläisiä, niin kuin Örn ja Spets.

Sotilasluetteloista selviää, että Örn onkin tuttu mies.

Hänhän oli se Koljonvirran sillalla taistellut korpraali, jonka alaiseksi Runeberg kuvitteli Sven Dufvan. Juuri Örn äkseeraa Dufvaa, joka ei erota vasenta ja oikeaa. Edvin Laineen elokuvassa häntä esitti Aarne Laine.

Molemmat kerjäläiset olivat korpraaleja Juvalta, kummallakin vaimo ja lapsi.

On huojentavaa löytää Juvan kirkonkirjoista tieto, että molemmat sankarit päätyivät kotiin. Tukholmalaiset eivät olleet kovasydämisiä.

Spets näkyy olleen ehtoollisella kotikirkossaan jo 18. huhtikuuta 1810 ja Örn toukokuun lopussa. Örnistä mainitaan, että hänellä on sotavamma, mutta Tukholmasta hänkin on könynnyt kotiin. Kohta syntyy uusia perillisiä.

Vuoden 1809 kohdalla kirkonkirjassa on molempien kohdalla tyhjä paikka. He eivät olleet päässeet edes Pyhälle Ehtoolliselle.

Nyt häiriö oli ohi. Sotilasnimet saivat jäädä. Örnistä tuli taas Hamusen Antti ja Spetsistä Simosen Jussi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi