Sissit veivät Perhon herkut

Savossa ja Pohjanmaalla sodittiin Ho Tši Minhin tyyliin

 Harva tuntee keskipohjalaista Perhoa, kuulantyöntäjä Arsi Harjun kotikuntaa, joka sijaitsee keskellä Suomenselän korpia ja soita. Mutta Suomen sodassa  Perholla oli merkitystä, sillä se sijaitsi tärkeän huoltoreitin varrella ja Perhossa oli ruokaa, kolmessa makasiinissa.

Oli näet nälkä, niin kuin usein oli alkukesästä ennen vanhaan. Molempien armeijoiden varastot olivat huvenneet.

Venäläiset olivat alkaneet tuntea olonsa levottomiksi pitkien huoltoyhteyksien päässä keskellä salomaita. He olivat hajallaan suurella alueella, nälkä vaivasi ja paikallisväestö oli vihamielistä. Se teki hyökkäyksiä kuormastojen kimppuun. Kävi niin kuin miehittäjille usein käy.

Suomalaisilla olisi ollut oiva tilaisuus iskeä, mutta ilman muonaa se ei käynyt päinsä. Lisäksi puuttui kärryjä, sillä pohjoiseen oli tultu rekipelillä. Ja hevosistakin oli pula.

Niinpä Suomen armeija lähinnä lepäsi Oulun ja Himangan välisellä rannikkoseudulla. Klingsporin päämaja oli Raahessa.

Samaan aikaan Savossa jatkoi Sandels hurjaa etenemistään. Hänen joukkonsa saapuivat jo Juvalle. Venäläiset olivat jättäneet Savoon vain ohuen miehityksen, ja paikallisten avulla heidän voittamisensa sujui helposti.

Paikallisväestön tuki on sisseille tunnetusti sama kuin vesi kaloille.

Samaan aikaan etelän kaupungeissa oltiin jo sopeutumassa uuteen komentoon. Kunniamerkkejä jaettiin ja romansseja syttyi.

Himangan seudulla talonpojat kerääntyivät parinsadan miehen joukoksi, joka oli aseistautunut lähinnä seipäin ja viikattein.

He tarjosivat apuaan ylipäällikkö Klingsporille, mutta tämä ei ymmärtänyt arvostaa tarjousta.

Mutta majuri Otto von Fieandt ymmärsi. Yhdessä talonpoikien kanssa von Fieandt nousi ylös Lestijoen latvoille ja teki koukkauksen sisämaasta soiden ylitse Perhoon. Paikallinen opas piirsi hyökkääjille hiilellä kartan, ja varhain aamulla 8. kesäkuuta 1808 yllätettiin Perhon makasiinien puolustajat.

Makasiineissa säilytettiin vaikka mitä herkkuja. Leivän lisäksi koukuissa riippui savustettuja ruhoja, tynnyreissä oli suolasilliä ja -lihaa.

Historioitsija Martin Hårdstedtin mukaan suolaaminen oli usein tehty huolimattomattomasti, sillä suola oli kallista. Ruuan homehtuminen oli ongelma.

Liha oli usein muuttunut limaiseksi ja vihertäväksi, ja se olisi pitänyt puhdistaa ja savustaa uudelleen, mutta nyt oli liian nälkä sellaiseen.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi