Soutaen Suomeen – ja takaisin

Maakravut kävivät saaristosotaa avoveneillä syysmyrskyissä

 Kesäisin Turun saaristoon saapuu ruotsalaispurjehtijoita: tyylikkäitä ja huolettomia ihmisiä, jotka viihtyvät hyväntuulisissa porukoissaan. Vuonna 1808 ruotsalaiset tulivat syksyllä, kun tuuli oli raaka ja meri armoton, ja he tulivat soutaen. Hyökätäkseen Suomeen.

Ruotsin Suomen-armeija oli ottanut selkäänsä pohjoisessa. Se vaelsi liejuisia teitä taas kerran kohti Oulua. Kuningas Kustaa IV Aadolf uskoi pystyvänsä nousemaan maihin Turun saaristossa ja avaamaan uuden rintaman etelässä. Ahvenanmaahan oli ruotsalaisilla, kiitos talonpoikien kapinan.

Kuningas oli niin innostunut maihinnousuhankkeistaan, että halusi osallistua niihin Amandis-jahdillaan. Siitä tuli sähläystä.

Ruotsalaiset yrittivät maihinnousua Lemussa, Lokalahdella ja Taivassalossa, mutta lopulta oli palattava Ahvenanmaan suojiin. Kustaa IV Aadolf oli pettynyt ja kiukutteli.

Saaristossa sodittiin tykkipursilla ja -jollilla. Niillä pystyi soutamaan läpi matalista salmista ja karikoista.

Purteen mahtui 30 soutajaa ja kaksi tykkiä, keulaan ja perään, jollaan vain yksi tykki. Mitään suojaa säätä vastaan ei ollut, ja näin lokakuussa merellä sataa, myrskyää ja on kylmä. Yöpymistä varten oli mentävä maihin, mikä saaristossa merkitsi nuotioita ja majojen kyhäämistä. Välillä oli nukuttava laivoissa, eikä lämmintä ruokaa voinut valmistaa.

Sellaisilla aluksilla Suomeen hyökättiin. Kummallakin osapuolella oli vaikeuksia löytää riittävästi merikelpoista ja soututaitoista miehistöä, ja veneet täytettiin mereen tottumattomilla maalaispojilla.

Ruotsin saaristolaivastoon koottiin nostoväkeä, jota ei ehditty edes vaatettaa kunnolla, sillä kuningas ei pystynyt ajoissa päättämään univormujen yksityiskohdista.

Niinpä Ahvenanmaalle vetäytyi hävittyjen maihinnousutaistelujen jäljiltä surkeaa ja kärsinyttä porukkaa. Sairaita ja haavoittuneita oli paljon.

Venäläiset vetäytyivät Turkuun, eikä heidän tilansa ollut paljon parempi.

Marraskuun alussa, kun merellä tuiskusi jo lunta, lähti onneton saaristolaivasto soutamaan kohti Tukholmaa. Veneet ajautuivat pian eroon toisistaan.

Ruotsalaisten surkea retki Turun saaristoon päättyi vasta marraskuun lopussa, ja aivan viimeiset veneet palasivat Tukholmaan vasta joulukuussa, kertoo professori Jussi T. Lappalainen kirjassa Sota Suomesta.

Perille pääsi kahdeksan kaleeria ja 32 tykkipurtta, 12 oli jätetty Ahvenanmaalle ja kolme menetetty matkalla. Osa veneistä juuttui jäihin.

Kuuraisista veneistä nousi ryysyisiä, nälkäisiä ja sairaita miehiä, joilla oli paleltumia.

Heillä oli tuliainen Suomesta: lavantauti. Se hyökkäsi tukholmalaisten kimppuun ja riistäytyi epidemiaksi.

Suomen-risteilyllä oli muitakin seurauksia. Nuori kuningas oli viipynyt Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla kauan, yli viisi kuukautta, marraskuuhun asti. Hänen aikansa oli mennyt muun muassa paraatien järjestelyissä.

Sillä välin Tukholmassa oli valtakunta ajautunut finanssikriisiin, ja virkamiehet olivat oppineet tekemään päätöksiä kuninkaasta piittaamatta.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi