Suomelle tärkeä aika, kuten monille muille

Suomen sodan 1808–1809 ja sitä seuranneen autonomian ajan alun muistelemisen voisi kuvitella jäävän muutamaksi juhlalliseksi tilaisuudeksi.

Aihe tuntuu kuitenkin koskettavan suomalaisia, sillä jo nyt tapahtumakalenteri on täynnä teemaa käsitteleviä näyttelyjä, seminaareja ja teatteriesityksiä. Valtioneuvoston 200-vuotisjuhlinta tuo aiheen ympärille myös virallisia sävyjä. Ruotsissakin ollaan aktiivisia asian suhteen.

Merkkivuodet ovat kirvoittaneet monenkirjavaa keskustelua jo ennen kuin kuohuviinilaseja on kilistelty.

Napoleonin sotien repimää Eurooppaa muisteltaessa on painotettu Euroopan unionin tärkeyttä rauhan takeena ja pienten maiden turvana. Vastavuoroisesti on muistutettu, että suurten unionimaiden vahvistuva yhteistyö voi tietää hankaluuksia pienemmille jäsenille.

Juhlan kynnyksellä on nostettu esiin suomalaisten ja ruotsalaisten suhteet sekä Suomen sotaa edeltänyt yhteinen historia. Suomalaiset suhtautuvat nihkeämmin Ruotsiin kuin ruotsalaiset Suomeen, kertoo tuore tutkimus.

Suomen kohtalo ilman Venäjän valloitusretkeä puhuttaa. Olisiko Suomi vieläkin vain itäinen osa Ruotsia?

Käsite "Ruotsi-Suomi" on puolestaan saanut kyytiä kansallisen historiankirjoituksen jälkijättöisenä myyttinä. Oikeampaa olisi puhua pelkästään Ruotsista, koska Suomea ei tuolloin ollut olemassa tasaveroisena kumppanina.

Ranskan ja Venäjän 1807 solmimaa Tilsitin rauhansopimusta on verrattu jopa vuoden 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan. On sanottu, että Tilsitissä Suomi siirrettiin Ruotsilta Venäjän valtapiiriin.

Aikakauden henkilöhistoria on ajankohtaistunut. Patsasehdotuksilla on otettu mittaa "autonomian isien" Yrjö Maunu Sprengtportenin, Gustaf Mauritz Armfeltin ja toisaalta kenraali Carl von Döbelnin merkityksestä. Viaporin antautumispäätöksen tehneen Carl Olof Cronstedtin "petturiroolin" arviointi jatkuu vilkkaana.

Muistutettu on myös, että vuonna 1809 syntynyt Suomi oli vasta hallinnollinen rakennelma, joka loi tärkeän alustan suomalaisen kansallisuusaatteen ja identiteetin myöhemmälle synnyttämiselle.

Suuriruhtinaskunnan muodostaminen ei itsessään ollut erityistapaus. Vuosikymmenen sisällä itsenäistyi lukuisia maita ja moni alue ylennettiin kuningas- tai suuriruhtinaskunnaksi. Katsetta ei tarvitse suunnata Ruotsin kanssa unionin solminutta Norjaa kauemmaksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi