Suomen sotaa muistetaan näyttävästi

Vuosia 1808–1809 kertaillaan myös Ruotsissa ja Venäjällä

 Tasan 200 vuotta sitten alkoi sota, joka mullisti olot Pohjolassa.

Suomen sodassa 1808–1809 Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirtyi Kymijoelta Tornionjoelle. Ruotsi menetti Venäjälle kuusi itäistä lääniään, kolmanneksen maistaan ja neljänneksen väestään.

Suomalaisia ei hallittu enää Tukholmasta. Maasta tuli osa Venäjää, Suomen suuriruhtinaskunta.

Merkkivuosia muistetaan pitkin maata. Hallitus on osoittanut muisteluun, seminaareihin ja näyttelyihin yli miljoona euroa.

Kun toisaalla vietetään valtiohallinnon perustamisen merkkivuotta, monen kotiseutuyhdistyksen miehet käyvät pistin tanassa ryssää vastaan näytöksissä, joissa kerrataan taannoisia taisteluja.

Ruotsi panostaa merkkivuoteen Suomeakin enemmän. Ruotsi soti noina vuosina viimeiset sotansa. Nyt teemana on tulevaisuus. Myös Venäjä on tulossa mukaan, mutta asiaan palataan tarkemmin vasta presidentinvaalien jälkeen.

Suomen sodassa 1808–1809 ei aluksi ollut kyse Ruotsin ja Venäjän keskinäisestä riidasta, vaan ajan suurvaltapolitiikasta.

Ranskan keisari Napoleon hallitsi Manner-Eurooppaa, mutta Britannialle se ei mahtanut mitään. Napoleon ei päästänyt brittejä Manner-Euroopan satamiin, mutta Ruotsin rannoille he pääsivät ja pystyivät sitä kautta jatkamaan kaupankäyntiä mantereen kanssa.

Asialle piti tehdä jotain. Venäjä oli heikentynyt sodissa, ja Napoleon sai siitä liittolaisen. Napoleon sopi Aleksanteri I:n kanssa, että Venäjä pakottaa länsinaapurinsa Ruotsin sulkemaan satamansa briteiltä.

Hallitsijat sopivat asian Tilsitissä Preussin ja Venäjän rajalla. Kokouksen pöytäkirjoissa Suomesta ei ole sanaakaan.

Pakottamisen keinoksi tuli sota, johon Aleksanteri lähti innottomasti. Vasta sodan jo alettua hän päätti, että tällä kertaa Suomi pidetään.

Edellisellä vuosisadalla Venäjä oli pariin otteeseen vallannut maan, mutta palauttanut sitten suurimman osan ruotsalaisille, Suomen historia professori Henrik Meinander muistuttaa.

Sotaan liittyy monia myyttejä, joita emeritusprofessori Osmo Jussila on viime aikoina purkanut. Väärä käsitys on esimerkiksi se, että Ruotsi olisi lähtenyt sotaan häviämään. Kyllä se taisteli tosissaan.

Tappio kuitenkin tuli. Yli 600-vuotinen yhteys päättyi.

Sodan nimikin on Jussilan mukaan osin harhaanjohtava ja keksitty vasta jälkikäteen.

Suomen herrasväki kääntyi joutuisasti venäläismyönteiseksi, mutta talonpojat jatkoivat monin paikoin sissisotaansa ja kieltäytyivät aluksi uskollisuudenvalasta uudelle keisarille.

Lopulliset ja juhlalliset uskollisuudenvalat vannottiin maaliskuussa 1809 Porvoon tuomiokirkossa, jossa säädyt tapasivat Aleksanterin.

Hallitsija lupasi, että Suomi sai pitää ruotsinvallan aikaiset lakinsa ja luterilaisen uskonsa. Sotapalveluksesta suomalaiset vapautettiin.

Nykytutkijat leimaavat myytiksi sen, että Porvoon maapäivillä olisi tehty valtiosopimus Venäjän ja Suomen välillä. Keisari ei esimerkiksi mitenkään täsmentänyt, mitkä lait ja oikeudet jäivät voimaan.

Aleksanteri kyllä sanoi Suomen kohotetun kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, mutta ajatus valtioliitosta oli suomalaisten omaa keksintöä myöhempiä kansallisia tarpeita varten, Jussila sanoo.

Oleellista ja onnekasta Suomelle oli, että maan hallintoa ei noina vuosina ryhdytty liittämään Venäjän hallintojärjestelmään.

Kun Suomea oli aiemmin johtanut yksi ja jakamaton keskushallitus Tukholmasta, se pääsi nyt kehittymään omillaan ja sai oman hallituskonseljin.

Hallinnon keskus nousi pian Helsinkiin, uuteen ydinkeskustaan Senaatintorin tuntumaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi