Taas urhot hurmejuomaa janoo

Kaukainen Karstula pääsi suurten venäläisten voittojen sarjaan

 Pietarin Talvipalatsissa on hovimaalari Alexander von Kotzebuen suurikokoinen maalaus Karstulan taistelu. Taulu on valmistunut 65 vuotta tapahtuman jälkeen.

Taulussa taistellaan kiihkeästi Enonjoen sillalla, suurin piirtein siinä, missä nykyisin on Saarijärven–Karstulan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän terveysasema.

Urheat venäläissoturit ovat pukeutuneet parhaisiin univormuihinsa, on rumpuja, pistimiä, valkeita ratsuja, onpa mukana myös seisoja-rotuinen koira, joka on sekin menossa häätämään suomalaisia sillalta, mutta kääntyy vielä katsomaan taakseen.

Taulun sadoista hahmoista koira on ainut, joka ottaa katsekontaktin katsojaan.

Ruudinsavu on sankkaa, sotilaita putoaa veteen, muutamat kahlaavat märkänä.

Pappi siunaa kuolevaa kivenkolossa.

Yksi on leppoisasti sytyttänyt piippunsa juuri ennen rynnäkköä.

Sellaisia kuvia sodista rakennellaan. Urhot puolustavat niissä isänmaataan ja rakastettua keisaria syvällä naapurimaassa.

Nykyisin univormut ovat vaihtuneet täplikkäisiin maastoasuihin.

Mitään pistintaistelua sillalla ei oikeasti ollut, venäläiset pääsivät helposti ylitse, sillä Otto von Fieandtin komentamat suomalaisjoukot lähtivät pakoon, kun heidän sivustaansa oli kierretty. Venäläiset osasivat käyttää suomalaismaastoa hyväkseen ja koukata.

Karstula oli yksi sodan suurista munauksista; sinne olisi pitänyt siirtää enemmän joukkoja, ja olisi pitänyt ymmärtää varoa koukkauksia.

Paikkakunta oli tärkeä, sillä tie Itä-Suomesta rannikolle kulki sen kautta. Nyt koko Klingsporin pääarmeija oli vaarassa jäädä pussiin.

Karstulan jälkeen peli oli menetetty. Ruotsi päätti vetää Suomen armeijan turvaan Pohjanlahden toiselle puolelle. Siinä mielessä pienellä Karstulalla on tärkeä asema Suomen kohtaloissa.

Toisin kuin venäläiset ja monet muut suuret kansat suomalaiset ovat vaalineet hävittyjen sotien ja taisteluiden muistoa.

Karstula on yksi hävitty taistelu tässä surkeasti menneessä sodassa, joka – kuten eräässä seminaarissa alkuvuodesta todettiin – totisesti tarvitsi runoilijan, jotta siitä saatiin sankaritarina.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi