Tukholma paniikissa: Ne jyrää Ruotsin!

Kaveri jätettiin, kun paettiin yli jäisen Ahvenanmeren

 Venäläiset kasakat olivat hyökänneet jään yli Grisslehamniin. Kuningas oli kaadettu, armeija kapinassa ja tanskalaistenkin pelättiin iskevän Skooneen. Ruotsi muistaisi maaliskuun painajaisen pitkään, 200 vuotta.

Näinä päivinä syntyi Ruotsin puolustuspolitiikan uhkakuva: venäläisten maihinnousu.

Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1812, Ruotsissa otettaisiin käyttöön asevelvollisuus Napoleonin armeijan mallin mukaisesti. Nyt, lähes 200 vuotta myöhemmin, Ruotsi on luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Kenraali   Bagrationin  joukot olivat toimineet hämmästyttävän nopeasti. Turun seudulla koottu 17 000 miehen armeija kulki jään yli ensin Kumlingeen ja siitä edelleen pääsaarelle, eikä von Döbelnin noin 5 000 miehen puolustusjoukoilla ollut mahdollisuuksia asettua poikkiteloin.

Von Döbeln yritti käydä venäläisten kanssa viivyttäviä neuvotteluja, mutta nämä etenivät vastustamattomasti kohti länttä. Parissa päivässä ruotsalaiset olivat viimeisellä rannalla, Eckerössä. Kaikki tuhottiin mitä voitiin: makasiinit, tykkiveneet, varusteet, joita ei voitu ottaa mukaan.

Eckerössä piti tuhota myös viinavarasto, mikä tietenkin johti yleiseen juopotteluun. Kaaos oli valmis.

Kaiken keskellä von Döbelnin oli puristettava ahvenanmaalaisilta tuhatkunta hevosta, sillä edessä oli ankara marssi jään yli. Tavoite ei täyttynyt, tuhatkunta sairasta sotilasta piti jättää.

Se ei ollut mikään kunniakas perääntyminen. Joukot marssivat  jään  yli neliön muodossa, tykistö ja haavoittuneet keskellään. Von Döbeln ajoi reellä ympäriinsä pitääkseen marssivauhdin tarpeeksi nopeana. Hänen oli saatava edes osa joukoista Tukholman suojaksi.

Reitti yli jään ei ollut suora, sillä jäällä oli pahoja ajojääröykkiöitä, joiden välistä oli kierreltävä kohti länttä. Silti perääntymisestä tuli yksi Suomen sodan marssiennätyksistä. Matkaa Ruotsiin oli lähes sata kilometriä, ja joukot suoriutuivat siitä alle kahdessa vuorokaudessa.

Mutta kaikki eivät suoriutuneet. Ne, jotka sortuivat hankeen, jätettiin siihen.

Ahvenanmerelle paleltui 600 miestä, ja saman verran jäi vangeiksi. Hevoset ja miehet jäätyivät, lumi satoi päälle, eikä läjää kauan erottanut. Kun kevät sitten tuli ja lumi alkoi huveta, aurinko sulatti myös jäätyneet ruumiit. Tummat möykyt imivät itseensä auringon säteilyä, ne lämpenivät ja sulattivat lunta ja jäätä ympäriltään. Lopulta ne vajosivat veteen läpi pehmenneen jään.

Näitä myttyjä voi muistaa ensi kerralla ruotsinlaivan lämmössä, kun koneiden matala jyrinä helisyttää laseja baarin hyllyillä.

Venäläiset lähettivät perään eversti Kulnevin johtaman 400 miehen kasakka- ja husaarijoukon, joka kävi pelottelemassa ruotsalaisia Grisslehamnissa 19. maaliskuuta. Se oli helppoa. Von Döbeln torjui hyökkäyksen, mutta paniikki levisi jo. Taistelumoraali oli huono, ja sotilaita pakeni kohti Tukholmaa.

Loput venäläiset joukot jäivät Ahvenanmaalle odottamaan. Samaan aikaan alkoi kantautua tietoja Uumajan suunnalta. Venäläiset olivat tulossa yli myös Merenkurkun kohdalta.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi