11.1.2009 0:00
Torniossa vallitsi suuri hämmästys. Mitä kuningas oikein tarkoitti?
Ruotsin kuninkaalta Kustaa IV Adolfilta oli saapunut pohjan perille kirje, jossa hän salli upseerien olla Tornion ympäristössä puuteroimatta tukkaansa.
Kuningas ei tainnut olla aivan tilanteen tasalla. Armeijasta puolet makasi ripulissa ja kuumeessa pitkin pirttien ja tallien lattioita. Edes kuolleita ei ehditty haudata.
Puuteria käytettiin peruukin tai tukan valkaisuun. Ilmeisesti kuningas tarkoittikin juuri peruukkia, sen käyttö ei ollut enää tarpeen. Vielä 1700-luvun lopulla sotilaiden oli käytettävä valtavia määriä vehnä- tai perunajauhoa pitääkseen peruukkinsa puhtaan valkoisena, mutta se oli mennyttä aikaa. Nyt elettiin jo uutta vuotta 1809. Kuningas itsekin oli hylännyt peruukkinsa 1805 ja esiintyi muodikkaasti lyhyessä tukassa.
Venäjällä Aleksanteri I oli kieltänyt sotilailtaan puuterin ja pitkät kiharat. Samoin olivat tehneet englantilaiset.
Puuteriperuukki edusti mennyttä, pysähtynyttä maailmaa. Ranskan vallankumouksessa lensivät peruukit ja puuterit nurkkaan. Se oli suuri muutos, sillä rasvalla ja jauholla pyntätty peruukki painoi ja pöllysi tavattomasti. Eihän sellainen möykky päässä pystynyt edes ajattelemaan selväjärkisesti.
Hylättyjä peruukkeja nähtiin pian lattiamoppeina.
Ei Torniossa ollut peruukkeja, ja jos olisi ollut puuteria, se olisi varmaan syöty.
Kustaa IV Adolf alkoi olla huolestuttavan kaukana todellisuudesta. Kesällä hän oli tehnyt oman sotaretkensä Turun saaristoon, mutta maihinnousuyritykset olivat päättyneet surkeasti. Loppuajan hän olikin järjestellyt paraateja Ahvenanmaalla ja palannut sen jälkeen Tukholmaan. Hän oli 30-vuotias, murhatun isän poika, uskonnollinen ja vakavamielinen.
Upseerit epäilivät, että Tukholmassa kuninkaan mielenterveys oli alkanut horjua.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi