SUOMI 2017 Osa 7/7. Sarja päättyy.

Palveluihin teollisen ytimen kautta

Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan mielestä Suomessa ei ole puutetta mahdollisuuksista vaan riskien ottajista.

Parissa vuosikymmenessä Suomi on siirtynyt puolisuljetusta avoimeen maailmaan. Vaikka talouskriisin myötä joudumme ottamaan takapakkia, siirtymän saldovaikutus on selvästi positiivinen. Paluuta vanhaan ei ole.

Tulevaisuuden kannalta on avainkysymys, miten turvata nykyisten ja tulevien suomalaisten hyvinvointi ja onnellisuus, kun reunaehdot annetaan paljolti ulkoa.

Kriisi on konkretisoinut kaksi asiaa. Tarvitsemme kohtuullista kasvua työllisyyden ylläpitoon, sosiaalimenojen rahoittamiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Toiseksi, kasvua pitää tavoitella vastuullisesti.

Minulle vastuullisuus merkitsee rehellisyyttä ja sitä, että itse kukin on teoistaan tilivelvollinen. Vastuullisuuteen kuuluu myös pitkäjänteinen elinympäristöstä ja -yhteisöstä huolehtiminen.

Kasvu syntyy uusien ajatusten soveltamisesta ja jatkuvasta muutoksesta. Meidät kriisiin johtanut ahneus ei maailmasta häviä, mutta hyvällä sääntelyllä ja toimivilla instituutiolla sitä voidaan rajoittaa.

Viime vuosina rahoitussektorin rooli globaalitaloudessa kasvoi liian suureksi. Globalisaation ja teknisen kehityksen vuoksi maailma on tuntuvasti aiempaa epävarmempi ja monimutkaisempi.

Liiketoiminnassa tämä on johtanut siihen, että usein on mahdotonta olla kilpailukykyinen ilman ainakin osin globaalisti hajautettua tuotantoa, tutkimus- ja kehitysverkostoa ja muita keskeisiä toimintoja.

Kiristyvässä kilpailussa herpaantuminen voi johtaa dramaattisiin muutoksiin. Kukapa olisi uskonut, että Ruotsin kruununjalokiven Saabin taru saattaa päättyä kokonaan.

Monikansalliset yritykset hajauttavat toimintojaan. Niiden välitön tavoite on tehokas tuotanto, mutta pidemmällä aikavälillä verkostoista tulee keskeisiä tiedonvaihdon ja oppimisen välineitä.

Niiden ulkopuolelle jättäytyminen saattaa muodostua kohtalokkaaksi. Vaikka osa verkkojen jäsenistä onkin paikallisia, kaikkien on ajateltava globaalisti. Kansallisesti vastuullinen toimintatapa onkin luonteeltaan monikansallista.

Yritysten avaintoimintojen maantieteellistä sijaintia pohdittaessa usein esille nostetut verot ja työvoimakustannukset ovat toki merkittäviä, mutta kokonaisuus ratkaisee. Kyse on ennen muuta toimintaympäristön tarjoamista mahdollisuuksista joustavaan reagointiin sekä saumattomasta integroitumisesta laajempaan globaaliin arvoverkkoon.

Eri työtehtävät hakeutuvat niille alueille, joilla ne saadaan kokonaisuuden kannalta järkevimmin hoidettua. Menestyminen tällaisessa maailmassa edellyttää, että yksilöinä ja yhteisöinä meillä on globaaleille markkinoille sellaista tarjottavaa, jolla ansaitaan riittävästi hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Suomella on ollut malttia vaurastua: vuosikymmenten työllä ja investoinneilla aineellinen ja aineeton pääomamme on nostettu tasolle, joka mahdollistaa ennen kokemattoman vaurauden. Tämä mahdollisuus hyödynnetään vain käyttämällä näitä pääomia tehokkaasti.

Suhteessa kansakuntamme kokoon kuulumme maailmassa kolmen kärkeen tutkimus- ja kehittämistoiminnon määrässä. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti enemmän kuin niitä toteutetaan.

Ajatus ei kuitenkaan hyödytä ketään ennen kuin siihen tartutaan; ajatus on sidottava johonkin, jotta se tuottaisi hyvinvointia.

Puutetta ei ole mahdollisuuksista vaan niiden näkijöistä ja niihin tarttujista - riskien ottajista.

Globalisaatio sekä tieto- ja viestintätekniikan vallankumous, joka on tuonut ajattelun aihioita ja apuvälineitä kaikkien ulottuville, ovat edenneet samanaikaisesti ja toinen toistaan ruokkien.

Uusien mahdollisuuksien realisoimiseksi ei tarvita merkittävää ulkopuolista tukea. Omaehtoinen yritteliäisyys ja yrittäjyys eivät historiallisesti ole suomalaisia vahvuuksia, mutta globalisaatio on luonut uutta painetta ja tekninen kehitys puolestaan uusia yrittämisen mahdollisuuksia.

Suomen aiemmista taloustaantumista on usein noustu melko harvan teollisuusyrityksen ja toimialan varassa. Kaavan toistumiseen ei voine luottaa. Nyt kaipaamme koko yhteiskunnan läpikäyvää asennemuutosta.

Viimeaikaisissa arvioinneissa korkeakoulu-, tiede- ja innovaatiojärjestelmiemme julkisia toimijoita on syytetty jähmeydestä, itsetyytyväisyydestä ja sisäänpäinkääntyneisyydestä. Myös yritysjohtajat tuntuvat lipsahtaneen samaan ansaan: riskejä ei uskalleta ottaa ja uusia avauksia ei tehdä.

Hyvien aikojen vahvuudet luodaan kuitenkin myös, ja ehkä erityisestikin, huonoina aikoina. Nyt tarvitaan sekä omistajilta että yritysjohdolta riskinottoa ja reippaita otteita.

Nykymuotoisessa globaalitaloudessa menestyminen vaatii avoimuutta, älykkyyttä ja taktista silmää. On kuunneltava muiden murheita ja tunnistettava heidän tarpeensa. On tartuttava mahdollisuuksiin ja otettava hallittuja riskejä ilman epäonnistumisen pelkoa.

Organisaatioiden sisällä johtaminen puolestaan uudistuu: hajautettu älykkyys ja tieto on saatava käännettyä paremmiksi yhteisiksi päätöksiksi. Kokemuksesta olen oppinut, että epävarmuus ja nopealiikkeisyys ovat pysyviä olotiloja, joiden kanssa on elettävä.

Ainakin Nokian tapauksessa Suomi on tarjonnut joustavan ja tehokkaan kotipesän globaalille liiketoiminnalle.

Vaikka yli 99 prosenttia Nokian markkinoista on ulkomailla, Suomi on ollut merkittävä Nokialle ja päinvastoin: Etlassa meneillään olevan tutkimuksen mukaan erään hiljattain tuotannossa olleen älypuhelimen arvonmuodostuksesta leijonanosa tapahtui Suomessa, vaikka lähes kaikki fyysiset komponentit olivat ulkomaisia.

Näin erityisesti siksi, että suuri osa tutkimuksesta, suunnittelusta ja liikkeenjohdosta on Suomessa.

Suomi on jo vuosikymmeniä ollut palveluyhteiskunta. Teollinen ydin on kuitenkin tärkeä. Ei sen itsensä tähden vaan siksi, että se tarjoaa alustan houkutteleville palveluille.

Ilman omaa teollista ydintä suomalaisten on vaikea päästä kiinni globaalien arvoverkkojen korkean lisäarvon ja korkeiden palkkojen toimintoihin.

Lisäksi on syytä pitää mielessä, että nykyaikaiset teolliset tuotteet sisältävät fyysisten ominaisuuksiensa ohella laajan kirjon aineettomia ulottuvuuksia, kuten tutkimus- ja kehityspanoksia, tuotemerkkejä, toimitusvarmuutta, arvoverkon hallintaa ja liikkeenjohtoa.

Globalisaatio ja tekniset edistysaskeleet ovat edelleen suuria mahdollisuuksia Suomelle.

Vaikka pienenä maana joudumme ottamaan tietyt reunaehdot annettuina, olemme silti oman onnemme seppiä. Lähtökohdat ovat hyvät. Kannustimet uudistuksille, niin kepit kuin porkkanat, on saatettava kuntoon. Saavutettujen etujen suojaamiselle ei ole sijaa - on katsottava eteenpäin. Instituutiota ja palveluita on kehitettävä lähtökohtina tavoitteet, ei byrokratian omat intressit.

Yksilöinä meidän pitää joka aamu kaivaa itsestämme partiolaisen asenne ja vaadittava sitä myös muilta - jatkuva parantaminen niin pienissä kuin isommissakin asioissa pitäisi olla tavoitteemme. Välillä tulee tavoitella kuuta taivaalta - toisinaan sen sieltä saakin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi