7.10.2007 0:00
Kun sisällissota oli ohi keväällä 1918, opettaja V. J. Häkli kävi hakemassa punaisten puolella taistelleita Liikkalan kylän poikia pois Tammisaaren vankileiriltä – omalla arvovallallaan ja omia takuitaan vastaan.
Sota pyyhkäisi myös yli Liikkalan, vaikka varsinaisia taisteluja ei siellä käyty.
Liikkalan kylästä lähti miehiä vapaaehtoisesti sotaan sekä valkoisten että punaisten puolelle, jotkut työväenliikkeen miehet myös pakon edessä. Muutamat katsoivat parhaaksi pysytellä piilossa Turkian Keonmäellä, kunnes tilanne rauhoittui.
Tavatonta ei ollut, että samassa veljessarjassa oli sekä punaisia että valkoisia. Jälkeenpäin ei asiasta liiemmin puhuttu.
Niin oli Mänttärien suvussakin.
Lähiseutujen taisteluissa kaatui tiettävästi kaksi liikkalalaista punaisten puolelta, viisi menehtyi eri vankileireillä.
"Ei siis ollut ollenkaan ihme, että kaikki näytti siltä kuin kaikki inhimillisyys olisi maailmasta kadonnut", tuntematon kynämies kuvailee Liikkalan työväenyhdistyksen tuon ajan tunteita.
Vuonna 1905 perustettu Liikkalan työväenyhdistys päätti 1920-luvun alussa selvin luvuin pysyä sosiaalidemokraattisessa puolueessa.
90-VUOTIAS SUOMILiikkalasta lähdettiin miehelään ja Amerikkaan 7.10.2007
90-VUOTIAS SUOMIHS kertoo Suomen vuosikymmenistä Mänttärien suvun kautta 7.10.2007
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi