Opiskelijat valtasivat kaupungistuvan Suomen

Anssi ja Kaija-Leena Paasivirta opiskelivat Helsingin yliopistossa

 Maanantaiaamu vuonna 1970. Valtiotieteen ja filosofian ylioppilas Anssi Paasivirta, 25, nuokkuu Helsingin yliopiston Porthanian suuressa luentosalissa ruutupaperin äärellä.

Kaukana täpötäyden salin etuosassa professori selostaa sodan ja rauhan teoriaa.

Että osaa olla unettavaa jorinaa, ajattelee Anssi.

Hänen päänsä nuupahtaa taas, ja kun hän säpsähtää hereille, hän huomaa kynänsä tehneen muistiinpanoihin laskevan, hiipuvan viivan.

Yksi opiskelijoista on jo nukahtanut. Hän kuorsaa äänekkäästi.

Kun luento loppuu, Anssi jättää hänet nukkumaan.

Siinäpähän ihmettelee, kun herää seuraavalta luennolta, hekottelee Paasivirta mennessään.

Anssi Paasivirtaa väsyttää, koska hän rehki koko viikonlopun peltotöissä perheen tilalla Sippolan Hirvelässä. Hän ajoi traktorilla säilörehua karjalle aamusta iltaan.

Paluu venyi iltamyöhään kuten yleensä. Anssi käy maatöissä kotona melkein joka viikonloppu.

Porthanian aulassa on melkoinen kuhina. Yliopistot olivat muuttuneet eliitin korkeakouluista jokamiehen opinahjoiksi. Massaluennot olivat tulleet jäädäkseen.

Anssin pääaine on suunnittelumaantiede. Rahaa opiskeluun hän on saanut kotoa ja pankista. Inflaatio syö lainaa onneksi kovaa kyytiä.

Kun monet muut opiskelijat hääräävät vasemmistopolitiikan ja punalippujen kanssa, Anssi pänttää tenttikirjoja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa Porthaniassa.

Sen verran demokratiavillitys Anssiinkin puree, että hän päättää ystävineen marssia professorin pakeilla ja vaatia sananvaltaa tenttikirjojen valintaan.

Professori noutaa kolme englanninkielistä tiiliskiveä ja toteaa: valitkaa noista yksi. Parin päivän kuluttua kaverit palauttavat kirjat. Emme taidakaan valita, professori saa päättää, he sanovat.

Eikä Anssi koskaan tajua, miksi Neuvostoliittoa piti niin kovasti ihailla. Matka Leningradiin avasi silmät.

1970-luvun alussa väkeä virtaa maalta kaupunkeihin sellaista tahtia, että Helsingissäkin on kova pula asunnoista.

Anssilla oli käynyt tuuri.

Hän asuu siskonsa Kaija-Leena Paasivirran kanssa Kruununhaassa Oikokadun ja Kirjatyöntekijänkadun kulmassa sukunsa omistamassa yksiössä, josta on merinäköala Siltavuorensalmeen.

Kämpässä on 29 neliötä, vessa, suihku ja kaasuhellalla varustettu keittönurkkaus, jossa sisarukset keittelevät spagettia, tomaattikeittoa, jauhelihakastiketta ja perunamuussia.

Kaija-Leena, 22, opiskelee kasvinviljelytiedettä. Yhtenä kesänä hän päättää opetella tomaatin ja paprikan kasvattamista.

Kaija-Leena pystyttää Hirvelän kotitilan pellon reunaan kaksi kasvihuonetta, ja vihannesta alkaa tulla. Sitten tarvitaan kuplavolkkaria. Sellainen sisaruksilla on, puoliksi ostettuna 3 000 markalla.

Kaija-Leena ja Anssi pakkaavat tomaatit ja paprikat kuplaan ja köröttävät Kymeenlaaksosta Kruununhakaan. Kupla nytkähtää parkkiin kotikadulla, kun Anssi painaa jarrua.

Vihannekset jäävät kuplaan. Kaija-Leena kiertää lehmän kettinkiä ratin ympärille, autovarkaitten varalta, ja varmistaa metallikäärön lukolla.

Seuraavana päivänä Kaija-Leena myy tomaatit ja paprikat Hakaniemen torikauppiaalle ja pikkukauppoihin ja kiirehtii luennolle.

Iltapäivällä Kaija-Leena kävelee vihanneksista saadut rahat taskussaan Snellmanninkadulla sijaitsevaan italialaiseen pizzeriaan Don Rodolfoon.

Hän istuu pienen ravintolan pöytään ja tilaa lempipizzansa Neptunen. Sen täytteenä on tähden muotoon aseteltuja sardiineja.

Mitä herkkua, ajattelee Kaija-Leena.

Hän nauttii jokaisesta suupalasta, sillä aterian jälkeen alkaa taas työläs väkerrys: luentomuistiinpanojen ja kirjojen kopiointi kirjoituskoneen ja hiilipaperin avulla.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi