Lentokonetehtaan välipala

 Kääpiöautot ponnahtivat liikenteeseen toisen maailmansodan jälkeen. Tunnetuin kääpiöauto lienee saksalainen Messerschmitt. Suomeenkin tuotiin satoja Messerschmittejä, joista liikennekunnossa on edelleen muutamia kymmeniä.

Kyseessä on kaksipaikkainen kolmipyöräinen auto, joka Suomessa rekisteröitiin moottoripyöräksi. Kypäräpakkoa ei kuitenkaan ole, koska matkustamon kattaa kupu.

Monen mielestä Messerschmitt on enemmän katettu skootteri kuin auto. Kuljettaja ja matkustaja istuvatkin peräkkäin.

Hallintalaitteet muistuttavat kuitenkin autoa. Vaihteita on neljä, jarrut ja kytkin ovat poljinkäyttöiset. Ohjauspyörän virkaa toimittaa lentokoneen ohjaussauvaa muistuttava tanko.

Messerschmittin tuotanto alkoi 1953 ja päättyi 1964. Auton suunnitteli Fritz Fend, mutta tuotannon käynnisti maailmankuulu lentokonetehtailija Willy Messerschmitt.

Sodan jälkeen saksalaisilta kiellettiin lentokoneiden valmistus. Palattuaan Argentiinasta Saksaan 1950-luvun alussa, Messerschmitt etsi kuumeisesti uusia teollisuudenaloja. Autoteollisuus kiinnosti, mutta Messerschmittin tuotantolaitokset ehtivät tehdä paljon muutakin ompelukoneiden valmistamisesta rautatievaunujen korjaamiseen ennen kuin lentokoneteollisuus vapautui pannasta 1956.

Fend oli insinööri ja Messerschmittin vanha työntekijä sodan ajoilta. Fendillä oli suunnitelma, muttei tarvittavaa rahoitusta. Messerschmittillä taas oli työkalut toteuttaa suunnitelma. Sopimus syntyi. Ainoa ehto oli, että auton piti olla nimeltään Messerschmitt.

Vuonna 1957 Messerschmitt luopui autoteollisuudesta, mutta nimi kääpiöautoissa säilyi. KR 200 oli suosituin Messerschmitt-malli. Sitä valmistettiin runsaat 30 000 autoa. Edeltävän mallin (KR 175) tuotantomäärä jäi puolet pienemmäksi.

Länsi-Saksa oli kääpiöautojen luvattu maa. Messerschmittin lisäksi myös toinen lentokonetehtailija Ernst Heinkel innostui autoteollisuudesta sodan jälkeen ja valmisti Heinkel-nimisiä kääpiöautoja.

Perinteet velvoittavat Saksassa. Daimler-yhtymän kaksipaikkainen Smart tuo kaduille tuulahduksen menneisyyttä niin nykyaikainen auto kuin se onkin.

Lähteitä: Malcolm Bobbit: Bubblecars and microcars. kaapioautoyhdistys.fi, wikipedia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.auto@sanoma.fi