Tehokkaan lämmin taksitolpan valtias

 Kun 50 vuotta sitten hankkiutui taksin kyytiin, oli suuri mahdollisuus, että kulkuneuvona oli Neuvostoliitossa valmistettu Pobeda eli GAZ-M20. Parhaimmillaan 1950-luvulla yli 70 prosenttia Suomen takseista oli Pobedoja.

Menestykseen oli kaksi pääsyytä.

Valuutan säännöstely hankaloitti länsiautojen hankintoja. Pobeda puolestaan oli helposti saatavissa ja melko halvallakin.

Toinen syy oli autossa itsessään. Pobeda oli hyvin varusteltu, josta löytyi esimerkiksi poikkeuksellisen tehokas lämmityslaite. Se oli siihen aikaan ylellisyyttä.

Jopa itse Stalin kysyi, että onko Pobedassa hyvä lämmityslaite ja puhallin. Kun vastaus oli myönteinen, Stalin päätteli, että kyseessä on hyvä auto.

Tilava Pobeda ei kavahtanut rankkojakaan olosuhteita. Se oli luotettava duunari, joka ei jättänyt tielle.

"Talo sijaitsi huonon, kuoppaisen tilustien päässä, jonka jokaiseen tienhaaraan oli lähetetty mies opastamaan. Onneksi Kalajoen pirssissä oli Kerolalla Pobeda-merkkinen auto, jossa oli suuri maavara." Näin muisteli Pobedaa Taksi!-kirjassa lääkäri, joka oli kyydin tarpeessa 1956.

Pobeda on venäjää ja tarkoittaa voittoa. Nimi ei varmasti valikoitunut sattumalta, sillä Pobedaa suunniteltaessa yhtenä mallina oli vuoden 1938 Opel Kapitän.

Lopulta Pobedaan jäi kuitenkin Opelia vain vähän. Pobeda oli puhdas Neuvostoliiton tuote.

Sarjatuotanto alkoi 1946 GAZ:n tehtailla Gorkissa, mutta vaikeudet olivat suuria. Vasta useita vuosia myöhemmin tuotanto oli täydessä vauhdissa.

Moottori oli nelisylinterinen sivuventtiilikone, joka oli kehitelty jo ennen toista maailmansotaa. Rakennetta pidettiin myöhemmin hankalana, koska puristussuhde jäi vähäiseksi. Pobedan moottori kehitti 50 hevosvoiman tehon. Vauhtiin päästyään laite saattoi yltää 105 km/h huippunopeuteen.

Pobeda oli Suomen rekisteröintilastojen kärkipäässä vuoteen 1957. Sen jälkeen tilalle tuli Volga.

Pobedaa tosin valmistettiin lisenssillä Puolassa Warzawa-nimisenä. Tämmöistä autoa olisi ollut runsaasti saatavilla Suomessakin vielä 1960-luvulla. Asiakkaat kuitenkin loppuivat ja niin katosi Warzawakin tilastoista. Vuoden 1963 tilasto autokannasta ei enää tunne Warzawaa, koska määrä oli pudonnut alle 500:n.

Lähteitä: Tapani Mauranen: Taksi! Matka suomalaisen taksin historiaan. Andy Thompson: Cars of the Soviet Union. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla. Kalevi Karusuo: Fiude. Wikipedia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.auto@sanoma.fi