Ei elä onni hallasuolla – jos missään

Peltoniemen Hintriikan surumarssi on HS:n lukijoiden mielestä Suomen synkin laulu

 Peltoniemen Hintriikan surumarssi on Suomen synkin laulu. Tätä mieltä ovat Helsingin Sanomien lukijat.

Hintriikalle – tai Hintriikille tai Hintrikille, nimiasiasta enemmän tuonnempana – tarjosi kovan vastuksen Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen, joka hävisi vain kahdella äänellä. Kolmanneksi tuli Gösta Sundqvistin Elina mitä mä teen.

Kymmenen kärkeen mahtuvat niin Astridin valssi kuin Joutsenlaulu. Kymmenennelle sijalle oli tungosta. Täsmälleen samalla pistemäärällä sinne päätyivät Balladi Ilmarista, Oi mutsi mutsi ja Tähdet tähdet.

Kansansävelmään pohjaava voittajalaulu on painunut kuulijoiden mieleen Reino Helismaan sanoittamana Tapio Rautavaaran tulkintana, joka levytettiin vuonna 1964.

Hectorin laulu ilmestyi 1973 singlenä sekä hänen mystissävytteisellä toisella albumillaan Herra Mirandos.

Levytysversioiden välillä ei ole kymmentäkään vuotta, mutta ne kertovat kahdesta aika erilaisesta Suomesta. Rautavaaran levyttämässä surumarssissa soi vielä agraarisen Suomen talonpoikainen pelimannimusiikki viuluineen ja urkuineen, Lumi teki enkelin eteiseen on rock-sukupolven musiikkia.

Yhteistä on linkki tuonpuoleiseen ja ankea visio elämän kulusta. Yksin leskenä suotöllissään asuva Peltoniemen Hintriikka kuolee heti laulun alkajaisiksi.

Lumi teki enkelin eteiseen kertoo runoja rustaavan tytön ahdistuksesta ja itsemurhasta ja siinä sivussa muuttuvasta Suomesta:

Vesi oli mustaa kuin aikakin. Isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen. Joku pani ikkunaan pahvisuojan.

Hintriikan mökin seinät taas sammaloituvat vääjäämättä.

Kummassakin laulussa on myös viittaus uskontoon. Kuolema on köyhälle Hintriikalle pelastus: Ja onni ihmeellinen vasta/ onhan Hintriikasta/ päästä jälleen kuulemaan/ miten veisataan, riimitteli Helismaa ja kertoi miten harvoin hallasuolta "köyhä joutaa lähtemään". Hintriikan muut kirkkoreissut olivat kastejuhla ja omat häät.

Hectorin laulussa radiossa laulettiin 'kiitos Luojan'.

Voittajalaulun mollisävel on perinteinen kaustislainen melodia, jota on paikkakunnalla soitettu vuosikymmenet instrumentaaliversiona, ja alun perin – yllätys, yllätys – häiden juotto- eli onnittelumarssina! Pelimanni Friiti Ojalan (1892–1951) tiedetään oppineen Hintrikki Peltoniemen (1854–1936) nimeä kantavan melodian Peltoniemen tyttäreltä vuonna 1948 ja palauttaneen sen ohjelmistoon.

Tuolloin marssi tunnettiin nimellä Koria marssi eli kauniina marssina. Keneltä Henrik Eliaksenpoika Peltoniemi eli Hintrikki Peltoniemi sen itse oli oppinut, on hämärän peitossa, samoin se, miksi ja koska hääkappaleesta tuli surumarssi. Tavatonta tämä ei ole: "Maalliset ja hengelliset sävelmät lainailevat toisiaan", muistuttaa säveltäjä ja tutkija Pekka Jalkanen.

Ehkä muutos tapahtui Friiti Ojalan kuoleman jälkeen? Friiti Ojalan poika, kanttorin virasta eläkkeellä oleva Matti Ojala muistaa ainakin sävelmää esitetyn surumarssina hänen isänsä hautajaisissa vuonna 1951. Matti Ojala on sittemmin soittanut sitä uruilla useissa pelimannihautajaisissa, ja aina instrumentaaliversiona.

Joka tapauksessa kappaleen ensimmäinen tallenne vuodelta 1953 on jo viety kirjoihin ja kansiin surumarssin, ei Korian marssin nimellä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijat Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri kävivät tuolloin Kaustisella ja nauhoitetuksi tuli muun muassa kahdeksanosainen purpuri ja joukko yksittäisiä kappaleita, joista yksi oli nimeltään Peltoniemen Hintrikin surumarssi, selvitti tutkija Risto Blomster SKS:n korteista. Purppuripelimanneissa soitti tuolloin neljä viulistia ja harmoninsoittaja. Viulistien joukossa oli muun muassa Konsta Jylhä.

Ojalan hautajaisvuonna marssi kaikui tosin myös tyystin toisenlaisissa tunnelmissa, ravintolamusiikkina. Kansanmusiikintutkija Simo Westerholmin mukaan se soi Edvin Laineen ohjaamassa komediassa Vihaan sinua – rakas (1951) jousikvartetin tulkitsemana.

Elokuvaan musiikin tehnyt Heikki Aaltoila oli kuullut sävelmän Friiti Ojalan pojalta trumpetisti Lauri Ojalalta (1918–2002) Helsingissä; niin kulkevat laulut!

Se, miten nimensä pelimannimarssille antaneesta kaustislaisesta maanviljelijästä Hintrikistä eli miehestä tuli Helismaan tekstissä Hintriikka eli nainen, kerrottiin Synkin laulu -projektin alkumetreillä.

Hintrikki/Hintriikka -sekaannus on hämmentänyt lukijoita vielä äänestysvaiheessakin, joten tulkoonpa nimihistoria kerratuksi.

Sekaannus sai alkunsa siitä, että Kaustisen Purppuripelimannien vuonna 1959 julkaiseman levyn etikettiin siirtyi virheellinen muoto. Levy tehtiin vuonna 1955 radiolle äänitetyn kantanauhan pohjalta. Radiossa kantanauhaan oli erheessä kirjattu feminiinimuoto Hintriikka.

Levyetiketin Hintriikka johdatteli myöhemmin sanoittajamestari Helismaan ajatuksia ja hän loi tekstinsä harmaan töllin köyhästä asukkaasta. Kaustisella tätä paheksuttiin: ei riittänyt, että ison talon isäntä muuttui naiseksi, hänestä tuli tekstissä myös ankean köyhä.

Koska laulettu versio tunnetaan nimenomaan Helismaan tekstistä, sovittaneen niin, että tässä yhteydessä oikea muoto on Peltoniemen Hintriikan surumarssi.

Melodiaan on tosin toinenkin sanoitus, kaustislaisen Viljami Niittykosken (1895–1985) tekemä. Kauniista melodioistaan arvostettu Niittykoski on sanoittanut myös Konsta Jylhän säveltämän Vaienneen viulun. Kaustisen Hääkuoro ja Purppuripelimannit levyttivät Niittykosken version Peltoniemen Hintrikin surumarssista 1965, siis vuotta myöhemmin kuin Helismaan sanoittama levytys oli ilmestynyt.

Samainen kaustislainen pelimannimelodia on inspiroinut myös säveltäjä Aulis Sallista teoksessa Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista.

Sallinen sävelsi sen alun perin kolmanneksi jousikvartetokseen vuonna 1969, ja laajensi teoksen myöhemmin jousiorkesterille. Ruotsalaisena tilausteoksena syntynyt monityylisesti teemaa varioiva teos on Sallisen soitetuin jousikvartetto.

Hyvästä kansansävelmästä on moneksi: häihin, ravintolaan, hautajaisiin, taiteeksi – ja nyt vielä Suomen synkimmäksi.

Radio Helsingin Parantolassa kuullaan voittajalaulu sekä muita suosituimpia synkimpiä lauantaina klo 14.30. Radio Helsinki 95,2/104 Mhz tai nettiradio osoitteessa www.radiohelsinki.fi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi