On mulla hautajaiset, sulla häät

Säveltäjä arvasi oikein, että hänet muistetaan juuri tästä laulusta

 On ilo sulla, mut suru mulla, on mulla hautajaiset, sulla häät . . .

Anteeksi nyt, te kaikki onnellisesti kesähäitä viettävät, mutta Vilho Luolajan-Mikkolan (1911–2005) säveltämä Häätanhu on aivan pakko esitellä tässä sarjassa, niin paljon kannatusta se on saanut Suomen synkimmäksi lauluksi.

Häätanhussa äänessä on häviölle jäänyt sulhaskandidaatti, joka tekee kolkon ratkaisun.

Häätanhu sävellettiin Tulenkantajiin kuuluneen Yrjö Jylhän (1903–1956) runoon, joka ilmestyi 1937 julkaistussa kokoelmassa Risti lumessa. Häätanhu sai sävelasun vuonna 1945.

Laulua ehdottanut Eevakaisa Mäntyranta luonnehtii Häätanhua sähköpostissaan "kohtalonomaiseksi, mustimpia suomalaisia tuntemuksia sykkiväksi lauluksi". Hän perustelee näkemystään sillä, että Häätanhussa "elämän kohokohta, häät, yhdistetään mustaan manalan maailmaan ja oman hengen riistämiseen rakastetun onnen tähden".

Kirjoittaja huomauttaa myös "pienestä, humoristisen kostonhimon kipinästä":

Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus / mut ikinuorna minut aina näät.

Luo tuonetarten käyn häitä varten / on sulla hautajaiset mulla häät.

"Loistavaa synkistelyä, johon nykymusiikista ei löydy vastinetta, lukuun ottamatta joitakin metalli- ja neofolk-kappaleita", Mäntyranta kirjoittaa.

"Luolajan-Mikkola itse totesi, että tämä ainoa sävellys riittäisi tekemään hänestä kuuluisan ja niin kävikin", kirjoittaa Häätanhua myös ehdottanut dosentti Harri Nyberg.

Itse asiassa Luolajan-Mikkola julkaisi Häätanhun ensin salanimellä ja ilmoittautui säveltäjäksi vasta runsaan vuoden kuluttua arvellen oikein, että Häätanhu leimaa hänet loppuiäksi.

"Sekä sävellys että varsinkin sanat kuvaavat hyvin suomalaista synkkyyttä: tyttö menee naimisiin ja tanssii, hylätty poikaystävä menee hirteen", Nyberg jatkaa.

Ensilevytyksen lauloi nimiinsä kohtalaisen tuntemattomaksi jäänyt Väinö Maukonen vuonna 1954.

Hänen jälkeensä Häätanhun ovat levyttäneet niin Mauno Kuusisto (1959) ja Tapio Rautavaara (1960) kuin Matti Salminen (1970) ja Martti Talvelakin (1975). Vesa-Matti Loirin versio on vuodelta 1973.

Teksti tulee kaikissa versioissa hyytävällä tavalla esiin.

"Oikein itsemurhakandidaattien ja sydänsuruissa kieriskelevien toivelaulu. Voi varmasti olla myös terapeuttinen", summaa Häätanhua ehdottanut Laura Halttunen.

Synkin laulu -ehdokas soi Radio Helsingin Parantolassa la 14.30. Uusia ehdotuksia ei enää oteta vastaan. Viimeinen ehdokas esitellään juhannusaaton 23. 6. lehdessä ensi perjantaina. Sen jälkeen lukijoilla on viikko aikaa äänestää kilpailun voittaja.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi