Satumaa tuo mieleen kärsimyksen

 "Se on Satumaa", tietää tutkija Pekka Jalkanen välittömästi oman ehdokkaansa Suomen synkin laulu -kilpailuun.

"Sillä perusteella Satumaa, että tekstin ja musiikin viesti on vastakkainen ja vaikutus on siksi niin tehokas."

Hän ajattelee synkkyyttä nimenomaan sävelmän kautta.

"Tekstissä kerrotaan ihanasta kaivatusta paratiisista jossain kaukana, jonne liidetään linnun siivin. Mutta melodia viittaa keskiaikaisen gregoriaanisen Kyrie eleison -sävelmän Orbis factor -melodiaan ja samansukuisiin protestanttisiin kärsimyskoraaleihin. Niiden tunnusmerkkinä on laskeva kvintti, jollainen Satumaastakin löytyy." Tällainen katabasis-kuvio kuvaa barokkimusiikissa tuskaa ja ahdistusta ja äärimmillään Kristuksen astumista alas Tuonelaan eli helvettiin, Jalkanen luonnehtii.

Satumaa on hänelle "suomalaisen itsetuhon manifesti", jonka epätoivo puree suomalaiseen kuulijaan valtavalla voimalla. "Elämä nyt sattuu olemaan tällaista, laulu viestii."

Jalkasen mukaan näin vahva tekstin ja musiikin ristiriita ei ole mitenkään tyypillinen suomalaisessa populaarimusiikissa. "Se Satumaassa onkin jännittävää. Usein se tulkitaan onnen lauluksi."

Satumaan sävelsi ja sanoitti Unto Mononen (1930–1968). Itse päivänsä päättänyt Mononen sävelsi tangon vuonna 1949, mutta se levytettiin ensi kerran vasta 1955.

Henry Theelin levytys ei vielä räjäyttänyt pankkia. Kun sen sijaan Reijo Taipale levytti Satumaan vuoden 1962 lokakuussa uudelleen, tuloksena oli suurmenestys. Levy siivitti Taipaleen uran vahvaan nousuun ja loi pohjan Satumaalle Suomi-tangon ikivihreänä.

Suomen synkin laulu -kilpailun ehdokkaita soitetaan kevään ajan Radio Helsingin Parantola-ohjelmassa lauantaisin klo 14.30.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi