Helmikuun teos: Nanna Suden Se on aina ollut

Helmikuun taideteoksen esittelee Espoon modernin taiteen museo Emman johtaja Markku Valkonen.

Taiteilija Nanna Suden teokset kertovat tarinansa useimmiten maiseman avulla tai sen lävitse. Tässä maalauksessa on toisin. Pääosa on kahdella ihmishahmolla. Avonainen maisema lähinnä säestää ja tehostaa tunnelmaa.

Maalaus synnyttää mielikuvan surevasta ihmisestä, joka kumartuu valkoisiin käärityn vainajan ylle. Taidehistoria tuntee lukemattoman määrän samantyyppisiä teoksia. Tavallisesti ne liittyvät Raamatun kertomukseen Jeesuksen ruumiin äärelle kokoontuneista surijoista. Nanna Suden maalaus ei kuitenkaan liity vanhaan kristilliseen teemaan, eikä se myöskään ole kuvaus todellisista ruumiinvalvojaisista.

Pelkistetyt figuurit ja siveltimen vetojen draama nostaa teoksen vertauskuvalliselle tasolle. Ehkä kysymyksessä on elämässä tyypillisten menetysten ja luopumisten kuva. Tai sitten maalausta on katsottava eräänlaisena taiteilijan omakuvana. Löytääkseen uutta taiteilijan on luovuttava entisestä tavasta nähdä ja kuvata maailma. Se on usein surun ja tuskan paikka.

Maalauksen nimi Se on aina ollut antaa vihjeen siitä, ettei tilanteessa ole mitään uutta. Se ei kuitenkaan tee kokemusta helpommaksi. Nanna Suden omin sanoin: “Siinä missä ennen oli löytämisen ilo on nyt löytämisen kipu.”

Nanna Suden teos ”Se on aina ollut” on huutokaupan ajan esillä Mediakulmassa Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi