3.12.2010 10:10
Joulukuun taideteoksen esittelee Espoon modernin taiteen museo Emman johtaja Markku Valkonen.
Miten voi tulkita teoksen, josta tietää vain sen nimen, Aallonpituus?
Ensin tulee mieleen kuvajäynä: nainen istuu Aalto-jakkaralla, johon on tasapainon varmistamiseksi lisätty neljäs jalka. Lokki puolestaan seisoo rannalla ikään kuin tarkkailisi aaltoja.
Rinnakkain ovat puhdas luonto ja kulttuurin tuottama luonto, ihminen ja hänen luomuksensa. Rinnakkaisuudesta huolimatta molemmat ovat erillään, ja yhteinen aallonpituus löytynee jostakin syvemmältä, esimerkiksi meren liikkeistä. Niitä tahdittavat vuodenajat, tuulet ja kuun kierto. Ihmiselläkin on, arvellaan, oseaaninen, suuren alkuyhteyden rytminen kokemus.
Vilmalotta Schafhauserin Aallonpituus näyttäytyy uudessa valossa, kun katsoo hänen Sielun-maisemia-näyttelynsä Galleria Uusitalossa. Näyttelyn jokainen maalaus on tietyn henkilön ideamuotokuva. Kavalkadi on tuttu kuin iltapäivälehti: Jorma Uotinen, Marianne Heikkilä, Esa Saarinen, Vexi Salmi jne. Teokset ovat maalattuja kollaaseja, joiden osat antavat kuvatulle tunnelman ja miljöön: Ellen Jokikunnaksen koosteesta löytyvät sekä Taj Mahal että punainen urheiluauto.
Schafhauserin teoksia voi verrata exlibriksiin ja etäisesti vaikkapa amerikkalaisen David Sallen kerroksellisiin maalauksiin. Mutta kenen muotokuva on Aallonpituus, taiteilijanko?
Vilmalotta Schafhauserin teos "Aallonpituus" on huutokaupan ajan esillä Mediakulmassa Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi