Kesäkuun teos: Ilma väreilee. Niittyleinikit värisevät tuulessa. Ilta jo hämärtää maiseman värit

Kesäkuun taideteoksen esittelee Espoon modernin taiteen museo Emman johtaja Markku Valkonen.

Viisikymmenluvulla, kai myöhemminkin, jokainen pieni koululainen joutui sukupuolesta riippumatta virkkaamaan patalapun. Tuskaa ja väkerrystä! Sen kokemuksen pohjalta Anu Tuomisen virkkuuteosta voi ihailla puhtaasti teknisenä suorituksena, mutta teos on monisyinen kommentti taiteesta ja taidehistoriasta. Perinteisesti maisemamaalaukset tehdään pohjustetuille kankaille. Sitä vastoin tässä pohja ja teos ovat sama asia.

Pigmentin ja lankojen välisestä erosta taasen muistuttavat värikynät. Kudos synnyttää pistemäisen, optisesti liikehtivän pinnan, jota voisi etäisesti verrata jälki-impressionistien täplätekniikkaan. Ja mentäköön vieläkin kauemmas, punokset ja kudokset ovat ihmiskunnan varhaisimpia esteettisiä tuotteita, mikseivät ne olisi taidetta yhä.

Tavallisesti lankojen käsittely mielletään naisten reviiriksi, mutta monissa yhteiskunnissa on ollut toisin.

Anu Tuomisen teoksen nimi kertoo, mitä kokonaisuus tavoittelee: ”Ilma väreilee. Niittyleinikit värisevät tuulessa. Ilta jo hämärtää maiseman värit.” Kesäinen suomalainen ilo ja kevyt melankolia samalla kertaa.

Anu Tuomisen teos ”Ilma väreilee. Niittyleinikit värisevät tuulessa. Ilta jo hämärtää maiseman värit” on huutokaupan ajan esillä Mediakulmassa Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi