Syyskuun teos: Jukka Mäkelän Primavera

Syyskuun taideteoksen esittelee Espoon modernin taiteen museo Emman johtaja Markku Valkonen.

Jukka Mäkelän maalaus ”Prima­vera” (2011) herättänee monissa välittömän, naiivin kysymyksen, mitä se kuvaa. Onko tässä hahmoteltu orgaanisia rihmastoja, hermoverkkoja vai jossakin läpinäkyvässä tilassa leijuvia lankoja? Katsoja voi tietenkin valita haluamansa selityksen, ellei kestä sitä tosiasiaa, että Mäkelän maalauksen kuviot ovat ei-esittäviä rakenteita vailla suoraa yhteyttä esinemaailmaan. Voimme heittää vastakysymyksen: miksi maalauksen pitäisi esittää jotakin, jotta siitä voisi nauttia? Nautimmehan me esimerkiksi rannan hiekan kuvioista. Ne ­eivät esitä mitään, ne vain ovat.

Intetäänpä vielä: aaltojen liike selittää hiekan kuviot, kysymys on siis fyysisestä todellisuudesta. Mutta myös maalaus on fyysinen tosiasia, vaikka sen synty selittyy taiteilijan työstä, mikä sekin on paljolti fyysistä. Aalloilla ei ole tietoista tarkoitusta. Taiteilijalla sitä vastoin on sekä tietoisia että ei-tietoisia tarkoituksia. Jos voimme nauttia luonnosta, miksi emme voisi nauttia taiteilijan luomasta ”luonnosta”. Pilaako tietoinen tarkoitus nautinnon?

No, unohtakaa yllä oleva. Jukka Mäkelän maalaus on hieno. Sen kuvatilan syvyys muodostuu neljästä kuviokerrostumasta, jotka tuntuvat liikkuvan edessämme kuin unen vahvat mutta väistyvät rihmat.

Jukka Mäkelän maalaus ”Prima­vera” on huutokaupan ajan esillä Mediakulmassa Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi