21.6.2007 15:14
Tämä asia ei nyt ehkä varsinaisesti kuulu Tallirengille, mutta toisaalta... Uskomattoman monet autoilijat köröttelevät satasen nopeusrajoitusalueella noin 90km/h. Mielenkiintoiseksi ilmiö muuttuu kuitenkin silloin, kun satasen nopeusrajoitus vaihtuu esimerkiksi risteyksissä kasikympin rajoitukseksi. Olen tulkinnut tämän merkkinä siitä, että nyt olisi parempi liikenneturvan kannalta laskea nopeutta tuonne 80 km/h hujakoihin ja ajella sitten sitä vauhtia, kunnes nopeusrajoitus jälleen vaihtuu. Nämä 90 km/h -köröttelijät eivät kuitenkaan tätä hidastusliikettä tee, vaan jatkavat sitkeästi yhdeksääkymppiään eteenpäin. Kun nopeusrajoitus vaihtuu jälleen sataseen, jatkuu körötys yhdeksääkymppiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko 90 km/h jonkinlainen pyhä nopeus, jonka autuudesta minulla ei vain ole tietoa?
Tallirenki ei onneksi tiedä kaikkea mitä muiden päässä liikkuu, mutta omakohtainen arvelu, joidenkin vanhojen sukulaisten kyydissä istuminen ja kokemus monista erityyppisistä autoista ovat tuottaneet seuraavan valistuneen arvauksen. Ja ainakin minua se helpottaa, kun odottaa suoran aukeamista sen köröttelijän puskurin takana :-)
Mukavuudenhaluinen kuljettaja vain omaksuu sellaisen nopeuden, jolla auto "kulkee mukavasti" ja joka tuntuu hänestä itsestään mukavalta. Joillain autoilla on halu kulkea jotain nopeutta siten, että pienikin nopeuden nosto lisää melua tai herättää jonkin tärinän.
Usein tällainen mukava lötköttelynopeus sattuu satasen tienoille, vähän yli tai alle. Asiaan voi vaikuttaa kaasupolkimen raskaus, henkilön ajoasento (lähinnä nilkan kulma), rengaspaineet jne.
Se miksi sitten nopeus pysyy vakiona yli risteyksin ja läpi taajamien onkin huonompi juttu – eihän mukavuudenhalussa sinänsä mitään syntiä ole. Huonoksi sen tekee piittaamattomuus liikennemerkeistä.
Samantyyppisenä esimerkkinä aihepiiriin sopii myös tilanne, kun ajaa motarilla ilman vakionopeussäädintä ja yrittää marssia rikesakkorajalla 140 km/h, niin nopeus helposti hiipuu takaisin sinne 120 km/h tienoille.
Jotkin autot eivät vain halua mennä kovaa. Isokoneisilla saksalaisilla ei onneksi tunnu olevan tällaisia estoja.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi