Ajovalot ja kulutus osa II

Ajovalojen käytön vaikutus polttoaineen kulutukseen poiki runsaasti nettikeskustelua sekä sähköpostipalautetta.

Mutina ajovaloista jatkuu edelleen, joten Tallirenki täsmentää edellistä vastaustaan ja taivuttaa hiukan rautalankaa.

Edellisen vastauksessa hämmennystä aiheutti kohta: "Koko Suomen ajosuoritteesta varsin pieni osa ajetaan hitaasti etenevässä ruuhkassa, joten valojen sammuttamisen suorat päästövaikutukset ovat varsin pienet".

Ruuhkassa ajovalot siis voitaisiin havaittavuuden kannalta sammuttaa, mutta saatava hyöty olisi polttoaineen kulutuksen kannalta pieni.

Laskennallisesti valojen päiväkäytön lopettamisella saataisiin vajaan prosentin luokkaa oleva polttoaineen säästö – laskennan epävarmuuksia on paljon, joten luku lienee joitakin kymmenyksiä.

Polttoainelaskelma kuvaa nykytilaa, joka tulee muuttumaan ledivalojen myötä. Pienempi energiakulutus vähentää hyödyn määrää ja toisaalta lisääntyvät apulaitteet ja elektroniikka pienentävät ajovalojen osuutta koko energiakulutuksesta.

Ilman lainsäädäntöäkin ajovalojen käyttöön positiivisesti tulisivat suhtautumaan ainakin vakuutuslaitokset, motoristit ja suuri(n) osa autoilijoista.

Vain luontoa ajattelevien purnaajien kannattaisi keskittää energiansa vaikkapa dieselveroon.

Elettiin sitä ennenkin -porukalle vielä sellainen pikku huomautus, että esimerkiksi kultaisella 60-luvulla liikennekuolemien määrä oli n. 2,5-kertainen nykytilanteeseen nähden.

Vielä vapaiden nopeuksien poistumisen jälkeen 70-luvun lopulla kuolleita oli 1,5-kertainen määrä. Nykyisellä ”turvallisuushömpötyksellä” on siis ollut kohtalaisen positiivinen vaikutus.

Kirjoituksista ja keskusteluista huolimatta ajovalojen käyttö pysyy kondomin käytön tapaisena ikuisuuskiistana – vanha kansa ei kumpaakaan käytä, sillä kerranhan sen herpeksen vaan saa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi