Autoverotuksen historia

Miksi Suomessa on niin korkea autovero?

Tallirenki on kuullut vain juttuja ikäihmisiltä, jotka muistavat vielä hyvin ne ajat, jolloin autoista ei joutunut liiemmälti veroja makselemaan.

Autoverotuksen historia on helppo kertoa. 14. huhtikuuta 1951 hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen autoverotuksesta. Perusteluna oli se, että auto tuohon aikaan oli ylellisyyshyödyke ja siksi sitä haluttiin verottaa.

1958 autovero tuli voimaan aluksi yhden vuoden määräaikaisena lakina ja siitä se lähti sitten ensin vuoden sitten kahden vuoden jatkoajalle jne. Koko kuusikymmenluvun ajan autoveroa rukattiin likimain vuosittain aluksi kiristäen ja 1967 hieman lieventäen.

1975 autoverotusta kiristettiin ylimääräisellä 50 prosentin erityismaksulla, joka kuitenkin nopeaan tahtiin alennettiin ja kumottiin kokonaan. Tuolloinhan eleltiin energiakriiseissä ja pelättiin maailman energiavarojen loppuvan hetkessä. Tämän jälkeenkin verotukseen on tehty lukuisia korjauksia ja täsmennyksiä, joilla perusverotusta on hieman lievennetty.

1994 säädettiin auton käyttömaksu, jolla yritettiin kompensoida laman myötä rutkasti alentuneita verotuloja ja perusteluna käytettiin siirtymistä kohti käytön verotusta. Siitähän käyttöverossa ei kuitenkaan ole kysymys.

Viime aikoina verotuksesta on taas puhuttu paljon ja paineita verotuksen muuttamiseen on runsaasti olemassa.

Tämä olikin helppo osuus vastauksessa. Vaikeampi on mietiskellä, miksi meillä Suomessa on niin korkea autoverotus.

Kuppilakeskustelujen pohjalta Tallirenki on päätynyt ajatukseen, että pohjimmiltaan verotuksessa on kysymys Pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Meillä on totuttu ilmaiseen opiskeluun ja sairaanhoitoon. Valtio kustantaa tiet ja tukee vielä liikennettäkin syrjäseuduilla. Huono-osaisistakin pidetään hyvää huolta. Kaikki tämä maksaa ja siksi valtio tarvitsee verotuloja.

Alkuaikoinaan auto oli ylellisyyttä ja silloin sen verottamista pidettiin hyväksyttävänä – otettiin rikkailta ja annettiin köyhille. Vähitellen autojen tuonti vapautui ja niiden määrä lähti voimakkaaseen kasvuun. Verotulot tulivat tarpeeseen ja niistä muodostui merkittävä tulonlähde.

Tänä päivänä autoa ei enää voida pitää ylellisyystuotteena. Ei ainakaan perusautoja. Valtion autoista saama verotulo on kuitenkin niin huomattava, että on hyvin vaikea keksiä sen suuruista menojen vähennystä tai tulojen saamista muualta.

Autoverotus myös kohtelee kansalaisia kaikesta huolimatta aika tasapuolisesti. Likimain joka toinen omistaa auton ja joka tyytyy vaatimattomampaan autoon maksaa siitä myös vähemmän veroja.

Toinen vaihtoehto olisi siirtyä käytön verotukseen, jolloin ainoa halpa ja toimiva keino olisi polttoaineen verottaminen, mutta kun siitäkin jo maksetaan niin paljon veroa. Saman tulon kerääminen polttoaineessa nostaisi hinnat kyllä pilviin.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Kyllä Tallirenginkin mielestä autojen verotusta tulisi lieventää. Ei pelkästään autojen vaan koko autoilun verotusta. Eli autoveron alentaminen ei saisi merkitä polttoaineiden hinnan rajua nousua. Ratkaisu tulisi kyetä löytämään valtion tulo- ja menorakennetta muuttamalla.

Eikä se yhdestä miehestä ole kiinni. Kyllä meillä edelleen kansan valitsemat edustajat säätävät lait. Ehkäpä ensivuoden vaaleissa tulisi vaihtaa edustajat autoilua ja autoilijaa ymmärtäväisemmiksi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi