Bentyyli

Kun Tallirenki on luvannut kaikenlaisia kysymyksiä selvittää tuli mieleeni minua kauan vaivannut kysymys siitä, miksi nuoruutemme autojen polttoaine on täysin unohdettu. Ajelin silloin (mm. vuonna 1956) jatkuvasti bentyyli-nimisellä menovedellä, jota varten huoltoasemilla oli erityiset säiliöt ja pumput ja mainokset. Bentyyli sisälsi muistaakseni 20 prosenttia (?) etanolia ja siis täytti nykyisen "biopolttoaineen" kriteerit hyvinkin. Se oli sikälikin hyvää etenkin talviajossa, koska se esti bensiiniputkien ja silloisten kaasuttajien jäätymisen. Se mikä minua nyt vaivaa on, että tuon ajan biopolttoainetta ei lainkaan ole mainittu asiasta käydyssä hyvin ajankohtaisessa keskustelussa. Luulisihan siitä olleen hyödyllisiä (hyviä tai huonoja) kokemuksia sekä tekniikan, että talouden kannalta. Ajattelin että Tallirenki voisi näitäkin kokemuksia joskus selvittää asioitten eteenpäinmenon auttamiseksi?

Tallirengille sattui kesälukemiseksi Nesteen julkaisema mainio julkaisu "Petrolien suku", josta löytyy selvitystä bentyylin puuttumiseen nykyisestä biopolttoaine-keskustelusta.

Tämä polttoaine sisälsi spriitä eli etanolia semmoiset 25 prosenttia, mutta loppu olikin bentsolia eli bentseeniä eikä suinkaan bensiiniä.

Tässä onkin selitys siihen, miksi sitä ei nykyisin pidetä vaihtoehtona.

Bentseeniä saatiin kivihiilen kuivatislauksen tuotteista kaasuttamalla.

Bentseenit kuuluvat ns. keveisiin aromaatteihin. Nykytiedon mukaan bentseeni on myrkkyä luuytimelle.

Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa anemiaa ja pahemmissa tapauksissa myös leukemiaa.

Sen jälkeen, kun bentseenin vaarallisuudesta saatiin aikoinaan näyttöä, valmistajat ovat yrittäneet jatkuvasti vähentää moottoribensiinin bentseeni-pitoisuutta.

Eli sekoitetaan mieluummin bensiiniä kuin bentseeniä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi