25.10.2006 14:02
Kun ennalta-arvattavuusperiaatetta rikotaan, tuloksena saattaa olla onnettomuus.
Turvallinen liikkkuminen lienee useimpien hyväksymä tavoite, ainakin periaatetasolla. Tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi on luotu liikennesääntöjärjestelmä, jonka pääperiaatteet on kirjoitettu tieliikennelakiin. Toisinaan julkisessa keskustelussa pulpahtaa esiin ns. ennalta-arvattavuusperiaate. Mikä tämä periaate on ja mikä on sen suhde lainsäädäntöömme? Miten sitä on sovellettava jokapäiväiseen liikkumiseen käytännön tasolla?
Tallirenkiä aina liikenteessä harmittaa, kun siellä on epämääräisiä poukkoilijoita. Tästä ennalta-arvattavuusperiaatteesa on yksinkertaisesti kyse.
Koska liikenne on yhteispeliä tulisi kaikkien liikenteessä mukana olevien toimia niin, että muiden liikenteessä mukana olevien olisi helppo arvioida mitä he seuraavaksi tekevät.
Hyvänä esimerkkinä tämän ennalta-arvattavuusperiaatteen laiminlyönnistä on nykyinen vilkun käyttö. Vilkun tarkoituksena on varoittaa muuta liikennettä eli kertoa ennakkoon, että ajoneuvo tulee muuttamaan suuntaansa tai vaihtamaan kastaa. Valitettavan usein vilkku räpätään päälle vasta kun rattia on jo käännetty, jos silloinkaan. Mutta myös vilkun päälle unohtuminen on yhtä paha asia.
Kaikilla ihmisillä on oma reagointikykynsä. Käyttäytyminen liikenteessä tulisi sovittaa sen mukaisesti eli tulisi liikkua sellaisella nopeudella, että varsin äkillisiinkin tapahtumiin ehditään reagoida. Tämä on ennalta-arvattavuuden toinen puoli.
Lainsäädännössä lain laatija lähtee siitä, että liikenteessä noudatettaisiin tätä periaatetta. Käytännössä sen laiminlyönnin rankaiseminen on usein vaikeaa.
Onnettomuustilanteissa syyllisen arvioinnissa kyllä mietitään onko käyttäytyminen ollut ennalta arvattavaa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi