Hidastetöyssyt ja vauriot

Nykyään kaikki asuinalueet tuntuvat olevan täynnä hidasteita, noita iskunvaimentimien myyjien parhaita kavereita. Niiden merkintä on usein vähän niin ja näin ja varsinkin lumen ja jään aikaan ne ovat todella vaikeita havaita. Jos autoilija ajaa hidasteeseen sallittua huippunopeutta ehtimättä jarruttaa ja rikkoo ripustuksensa tai vaikkapa öljypohjan, onko korvausvastuussa kaupunki vai jääkö kaikki autoilijan kontolle?
Todella kypsä autoilija

Hidastetöyssyjä alkaa todella olla melko paljon ja autojen rikkoutumisten lisäksi ne myös kuluttavat alustan osia vaihtokuntoon tavallista nopeammin.

Töyssyjä käytetään, koska ne hidastavat ajonopeuksia kyseisessä kohdassa. Toisaalta monien kuljettajien huomio kiinnittyy enemmän kummun sulavaan ylitykseen kuin kevyen liikenteen huomiointiin.

Ehkä järjettömin muoti-ilmiö on sijoittaa töyssy aina hyvissä ajoin ennen suojatietä, koska tällöin monet kuljettajat pulahtavat aina töyssyn ohi väärän kaistan kautta.

Mutta lähtökohta on, että katsastettu auto ei saa rikkoutua töyssyssä nopeusrajoituksen mukaan ajettaessa. Jos autossa on nyt jotenkin erityisen matalaprofiiliset renkaat tms, voidaan ehkä olettaa että kuljettaja tiedostaa ettei töyssystä voida ajaa niin lujaa yli.

Tosin silloin töyssyn pitää olla havaittavissa kaikissa olosuhteissa, eikä se saa piileskellä lumisen tien alla. Ristiriitaista sinänsä, että jos nopeusrajoitus on 30km/h, niin töyssystä ei tarvitse olla erillistä varoitusta.

Kaupungit ovat kuulemma hiukan vaihtelevasti korvailleet noita, siihen ei taida vaikuttaa se onko kaupunki vastuussa vahingosta vai ei. Mutta kannattaa silti kokeilla eikä pidä lannistua ensimmäiseen bumerangiin.

Tienpitäjänvastuu on melko ankara tämän asian suhteen: töyssyn tai muun esteen pitää olla havaittavissa tai muuten merkitty.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi