Hiukkassuodatin

Jotkut väittävät, että dieselien hiukassuodattimet voivat hajota, koska ihmiset eivät osaa niitä käyttää. Väitteen mukaan hiukkassuodatin pitäisi kuumentaa 500 ajokilometrin välein kovalla ajolla superkuumaksi.

Kaikkea sitä kuulee. Tallirenki muistaa, että ainakin bensiinin suorasuihkutuksen flopatessa joskus 1990-luvulla syyksi löydettiin osaamattomat käyttäjät.

Hiukkassuodattimen osana on kerätä itseensä nokea. Tämän lisäksi suodatin kerää itseensä tuhkaa, mikä onkin jo ikävämpi juttu.

Toisin kuin nokea, tuhkaa ei voida polttaa suodattimesta pois, jolloin suodatin ajan myötä tukkeutuu, jos pakokaasussa on merkittävästi tuhkaa. No, nyt ollaankin jo kysymyksen kannalta sivuladulla...

Kuten kävi jo ilmi, hiukkassuodattimen varsinainen murhe ei liity hiukkasten vangitsemiseen, vaan tukkeutumisrajalla olevan suodattimen puhdistamiseen.

Hiukkassuodattimen puhdistamista kutsutaan ammattipiireissä regeneroinniksi. Hiukkasuodattimen regenerointiin on kahden linjan mukaisia menetelmiä: aktiivisia ja passiivisia.

Passiivisista menetelmistä tunnetuimpia lienevät kemiallisen lisäaineen käyttöön sekä typpidioksidin ja noen reagointiin perustuvat menetelmät.

Ensin mainitussa menetelmässä noen palamislämpötilaa alennetaan siten, että noki palaa pakokaasujen normaalilämmössä.

Toisessa menetelmässä hapetuskatalysaattorin ja pinnoittamattoman suodattimen yhdistelmällä saadaan typpidioksidi ja noki reagoimaan siten, että lopputuotteeksi tulee hiilidioksidia ja typpioksidia.

Järjestelmän toiminnalle on tiettyjä edellytyksiä. Pakokaasun lämpötilan tulee olla merkittävän osan käyttöajasta yli 250 asteetta.

Pohjolan oloissa tämä ehto ei aina täyty ja sitten tarvitaankin lisäjärjestelyitä tai suodatin tukkeutuu.

Aktiiviset järjestelmät perustuvat yleisimmin joko polttoaineen tai sähkön avulla tapahtuvaan noen polttamiseen.

Ilman sen kummempia kemiallisia käsittelyjä noen tehokkaan palamisen raja on noin 600 asteen paikkeilla, joten lisäenergiaa tarvitaan, jotta noki palaa.

Polttoainetta käytettäessä helpoin tapa on käyttää jälkiruiskutusta, jolloin moottorinohjaus ruiskuttaa polttoainetta sylinterissä tapahtuvan palamisen kannalta tarpeettoman myöhään, jolloin polttoaine palaa hapetuskatalysaattorissa.

Tämän seurauksena pakokaasujen lämpötila nousee ja hiukkassuodatin puhdistuu. Menetelmä lisää polttoaineen kulutusta puhdistuksen aikana, mutta ei vaadi sen suurempia muutoksia itse ajoneuvon järjestelmiin.

Sähköisesti tapahtuvan regeneroinnin toteutukseen on monta tapaa, mutta kaikissa perusideana on polttaa noki sähkövastuksen avulla.

Että näin. Keinot hiukkassuodattimen puhdistamiseen eivät lopu ihan heti, joten osaamatonkin käyttäjä voi ostaa hiukkassuodattimella varustetun auton – kunhan autovalmistajat haluavat sellaisen autoon asentaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi