TALLIRENKI

SuTSI saTSI muTSI

Autojen myynti-ilmoitukset vilisevät lyhenteitä, on 2-r, on i, on GT, on 4D, on tkm. Eräs autonvalmistaja on käyttänyt pitkään TSI-lyhennettä ja varmaankin tuo käsittääkseni kaksoisahdettua moottoria tarkoittava lyhenne on jotenkin suojattu, koska muilla kuin saman konsernin firmoilla ei vastaavaa lyhennettä löydy mallivalikoiman riveillä. Vaan mitäpä tietämätön oppii, kun menee autokauppaan – TSI ei tarkoitakaan mekaanisen kompressorin ja pakokaasuahtimen yhdistelmää kaikissa tapauksissa, vaan vain yhden merkin puitteissa ja vain tietyissä moottoreissa. Muilla merkeillä TSI on ikään kuin markkinointikikka ja moottori on rakenteeltaan perinteinen turbo. Olen pettynyt tällaiseen lyhenteen harhaanjohtavaan käyttöön, joka ei voi olla vahinko, koska kysymys on yhden autonvalmistajaryhmän sisäisestä ratkaisusta. Mitä mieltä on Tallirenki; pitäisikö autokaupassa ja markkinoinnissa käytettäviä lyhenteitä jotenkin yhteisesti valvoa vaikkapa alan sisällä tarkemmin? Opastaa yksityisiä myyjiä käyttämään samoja, "standardoituja" lyhenteitä ja tyyppimerkintöjä?

Tässäpä on mielenkiintoinen kysymysrypäs. Vastataanpa niiden ohi jonnekin asian välimaastoon:

Automainonnan termeistä suurin osa tulee markkinointiosaston suusta ja jälki on sen mukaista. Kaikkein pahinta jälkeä tulee, kun yhdestä teknisestä ratkaisusta, vaikkapa nelivedosta, on olemassa ”oikea” ratkaisu ja pussillinen kurjia kopioita. Kaikkia myydään nelivetoina ja jokaiselle on oma nimensä.

”Oikean” nelivedon valmistaja koettaa rummuttaa erinomaisuutensa puolesta, mutta muut pistävät henkeen ja vereen kampoihin ja varmistavat kuluttajan hämmentämisen.

Monissa tapauksista teknisellä ratkaisulla ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä.

Petos käy ilmi harvoin, yleensä lumihangessa mökkitiellä, ja tilanteesta selvitään hikoilulla ja naapurin isännän traktorilla. Tallirengin mielestä kuluttajan sumuttaminen markkinoinnilla on harmitonta, koska halutessaan kuluttaja saa tietoa.

Maa pullistelee erilaisia autolehtiä ja renkejä, joiden tehtävä on ottaa tuotteista selvää. Pari ropoa lehtikiskaan ja taas tieto lisää tuskaa.

Pettyneimpiä mainonnan uhreja näkee huoltamoiden tiskeillä. Harva ajattelee, että automainoksessa itsekseen jäävuoren rinnettä kipuava maasturi saattaisi joskus hajota tai siihen tulisi 11 kappaletta takaisinkutsuja ensimmäisen vuoden sisään. Kaikkeen kuitenkin tottuu: kymmenennellä kerralla liikkeeseen tultaessa asiakas on jo oppinut, että huollosta ei saa sijaisautoa ja että kukaan ei korvaa bussimatkustelussa uponneita hukkatunteja.

Jos joku oikeasti haluaa ostaa auton järjellä, valintaa varten löytyy tietoa ja tilastoja. Hyviä lukuhetkiä!

Aiemmin HS.fi:ssä:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi