Tulevaisuuden polttoaineet

Tallirengillä on varmasti ajatuksensa siitä, että millä tulevaisuudessa autoilla ajellaan. Vety, etanoli, biokaasu ja biodiesel ovat kaikki mahdollisia tulevaisuuden moottoriavusteisen liikkumisen energian varastointitapoja. Monilla automerkeillä on autoja, jotka jo tänä päivänä osaavat hyödyntää jotain edellämainitsemistani bensiinin tai dieselin ohella ja konseptiasteella on auto, joka käyttää vetyä ja etanolia bensiinin ohella. Mitä mieltä Tallirenki on? Millä aineilla tulevaisuudessa ajetaan ja miksi?

Heh heh... Välillä Tallirengistä tuntuu, että tällaisiin kysymyksiin kannattaisi vastata saunan terassilla parin kaljan jälkeen, sillä sen verran laajan skaalan asioista on kyse. Kysymykseen vastaaminen vaatii hullun uskoa nykytietämykseen tai täydellistä välinpitämättömyyttä vastauksen laadusta.

Tallirenki joi kaljat ja valitsi jälkimmäisen lähestymistavan: Ensinnäkin – tarkastelu pitää rajata johonkin maantieteelliseen alueeseen. Mikäli jalkojen alla on hulppea maakaasuvaranto, ei varmastikaan kannata valita liikennepolttoaineeksi etanolia.

Alueelliset tekijät vaikuttavat suuresti "tulevaisuuden polttoainevalintaan".

Paikallisessa tarkastelussa tulisi huomioida myös se tosiseikka, että polttoaineen käyttö liikenteessä on huomattavasti tikkuisempaa kuin esimerkiksi kotitalouksien lämmityksessä tai pienvoimaloissa.

Ensisijaisesti vaihtoehtoisia polttoaineita kannattaisi käyttää ei-liikkuvissa sovelluksissa. Tämän potentiaalin hyödyntämisen jälkeen kannattaa miettiä liikennekäyttöä.

Tallirenki uskaltaa väittää, että lyhyen tai keskipitkän aikavälin vaihtoehtoisesta liikennepolttoaineesta ei juuri kenelläkään ole selvää kuvaa.

Vaihtoehtoja riittää, mutta huomattavan volyymin (sanotaan vaikkapa 50 prosentin korvausaste Euroopassa) vaihtoehtoja ei vielä nykyisellään ole. Mikäli energian hinta alkaa rajusti nousta, vaihtoehtojen kilpailutilanne paranee.

Vety on ollut pinnalla pitkään, mutta todellinen vaihtoehto se ei ole vielä pitkään aikaan.

Perusongelmana vedyllä on muiden kaasujen tapaan huono energiatiheys sekä valmistuksen ja jakelun ongelmat. Toisaalta vetyä oleellisesti polttomoottoria paremmin hyödyntävät voimalaitteet ovat vasta kehitysasteella.

Nykyinen biobuumi on tärkeä askel asenteellisesti, mutta tekniseltä kannalta kyse ei ole varsinaisesta läpimurrosta. Maailman bioenergiavarannot ovat hyvin hajanaiset ja Tallirengin vajavaisen käsityksen mukaan niilläkään ei pystyttäisi korvaamaan edes puolia nykyisestä öljynkulutuksesta.

Arviot tietysti vaihtelevat sen mukaan, miten laadukas raaka-aine otetaan mukaan tarkasteluihin (kookosöljyn jalostaminen polttoaineeksi on aika paljon helpompaa kuin esimerkiksi takapihan nurmikon).

Nykyisellään polttoainekeskustelua vääristää tosiasioiden kieltäminen, sillä perinteiset vaihtoehdot ovat edelleen erittäin vahvoja. Öljyä riittää kohtalaisen pitkään ja kivihiiltä vielä paljon, paljon pidempään.

Talouden lait ajavat näiden varantojen käyttöön, sillä luonnolla ei ole vieläkään arvoa markkinataloudessa.

Tilanne on tietysti ekonomien kannalta kiusallinen, sillä luonnonmullistusten mukana tapaa kuolla myös ihmisiä. Nyttemmin hätiin on tullut teknologiausko yhdistettynä lapsen uskoon pelastavasta polttoainevaihtoehdosta.

Halu uskoa mullistavaan pelastukseen johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että polttoaineiden kohdalla vaihtoehdot eivät tarkoita länsimaalaisille tuttuja, helppoja vaihtoehtoja.

Todellisen muutoksen tekeminen tarkoittaisi kulutuksen alentamista ja energian hinnan nousua. Muutoksen ajurina pitäisi nykytilanteessa olla pakko markkinamekanismien sijaan. Mikäli nykyistä halvempi ja vähäpäästöisempi polttoaineratkaisu olisi olemassa, sitä käytettäisiin jo. Tekniset edistysaskeleet helpottavat ongelman ratkaisua, mutta mm. globaalin energiapolitiikan mahdollisuudet ovat suuremmat kuin minkään yksittäisen teknologian.

PS. Tarkalleen ottaen Tallirenki ei vastannut kysymykseen, mutta eivätpä ole muutkaan tyhjentävää vastausta antaneet...

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi