Kirjat

Tuntemattomat sotilaat

16-osainen sarja kertoo Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoista. Uusi luku julkaistaan aina lauantaisin ja lehdessä julkaistu kirjoitus sunnuntaisin.

Lue myös:
>Toini Havun arvio Tuntemattomasta sotilaasta
>Sotaromaanin arvio

Luku 16: Sotaa on vaikea päättää

Julkaistu 17.3.2007

Olisiko romaani voinut päättyä jo edellisen luvun loppuun, jossa vihollinen "lyö päätään verille" U-aseman puolustuslinjaan. Itä-Karjalasta on tultu pikapikaa takaisin, mutta nyt vihollisen eteneminen pitemmälle torjutaan.

Luku 14: Mitä Hietasen silmille olisi tehty

Julkaistu 3.3.2007

Maataistelukoneet käyvät hermoille. Ne ovat IL-2 Stormovikeja, joita oli kaikkialla itärintamalla. Stormovik oli hidas ja paksusti panssaroitu, "lentävä tankki", joten sen tulittaminen oli turhaa.

Luku 13: Entä kestivätkö vuoden 1944 avioliitot?

Julkaistu 24.2.2007

Kesäkuun 9. päivänä 1944 alkoi neuvostoarmeijan suurhyökkäys Kannaksella. Lentopommitusten ja tykistön iskua Suomenlahden rannalla sijaitsevassa Valkeasaaressa on kuvattu sanomalla, että hiekka lensi ilmaan eikä enää tullut alas.

Luku 12: Mitä vangeille tehtiin?

Julkaistu 17.2.2007

Suomalaiset ovat Syvärillä kuin amerikkalaiset Bagdadissa. Operaatio ei mennytkään suunnitelmien mukaan, ja nyt odotetaan perääntymiskäskyä ja tapetaan aikaa.

Luku 11: Hauhia täyttäisi 85

Julkaistu 10.2.2007

On elokuu 1942. Saksalaiset ovat syvällä Venäjällä: he ovat päässeet jo Volgalle ja ovat aivan tuotapikaa valtaamassa Stalingradin. Syvärillä rintama sen sijaan on seissyt paikoillaan jo vuoden, eikä koko kesänä ole suuremmin taisteltu.

Luku 10: Nuoriso riehuu kännissä

Julkaistu 3.2.2007

Puolijoukkueella on viikko aikaa tehdä kiljua. Konekiväärikomppania on puolijoukkueittain etulinjassa, ja nyt on ensimmäisen puolijoukkueen vuoro päästä lepoon, eli tietöihin vähän taemmas, töpinän lähelle.

Luku 9: Kylmää tappamista

Julkaistu 27.1.2007

Yhdeksäs luku on kylmä ja luminen. Tätä ennen sotilaat ovat talsineet märissä metsissä ja soilla, nyt on lumi maassa, ja sitä on paljon. Ensilumi satoi jo edellisen luvun lopussa, kun konekiväärikomppania joutui lähtemään Petroskoin kasarmeista.

Luku 8: Oliko Veerukka vakoilija?

Julkaistu 20.1.2007

Seitsemän kilometriä ennen Petroskoita kaatuu luutnantti Autio, kolmannen komppanian päällikkö, pidetty ja arvostettu upseeri. Vaikka isku on kova, se tekee vänrikki Kariluodosta komppanianpäällikön, vasta kaksikymmenvuotiaana.

Luku 7: "Eerola loppuu pian"

Julkaistu 13.1.2007

Suon yli koukannut rykmentti ei pääse nousemaan tielle. Panssarivaunuja liikkuu sillä edestakaisin. Koska Lehto on kaatunut, konekiväärien miehistöt jaetaan uudelleen.

Luku 6: Karavaani suolla

Julkaistu 6.1.2007

Lahtinen oli oikeassa: rajan toisella puolella eteneminen käy tuskalliseksi. Taisteluista tulee sitkeitä. Sotilaat käyvät vaiteliaammiksi ja äreämmiksi.

Luku 5: Keksejä ja helyjä

Julkaistu 30.12.2006

Voittoisat suomalaiset etenevät, mutta omalaatuisella tyylillä. Jalkineet hiertävät, asut rähjääntyvät, kuka roikottaa mukanansa mitäkin, turha heitetään pois.

Luku 4: Outo inkeriläinen

Julkaistu 23.12.2006

Kähvelletty sokeri vettyy tahnaksi, jota kaavitaan kastuneen leipälaukun pohjalta. Öinen märkä metsä on kastellut miehet perusteellisesti. Nälkäkin on.

Luku 3: Tappamisen meininki

Julkaistu 16.12.2006

Tässä intensiivisessä luvussa nuorille miehille tulee tappamisesta tuttua. Se on täynnä kuolemaa, pelkoa ja julmuutta. Paarit ovat "verestä tahmeat".

Luku 2: Hyvänhajuinen venäläinen

Julkaistu 9.12.2006

Miehet ovat säikähtäneet hereille. On aamuyö teltassa, vielä pimeää. Kaikki kuuntelevat. Valjussa valossa kasvot näyttävät sinertävän valkoisilta. Tykki ampuu.

Luku 1: Aatu panee hulinaksi

Julkaistu 5.12.2006

"Älä huuda, saatanan sotahullu!" Tämä on Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen vuorosana. Tai jos ollaan tarkkoja, niin sitä ei koskaan sanota, mutta kertojan mukaan se kuuluisi heti rivistä, jos joku ryhmänjohtajista ryhtyisi vaatimaan miehiltä ylimääräistä ponnistusta.