Luku 10: Nuoriso riehuu kännissä

Puolijoukkueella on viikko aikaa tehdä kiljua. Konekiväärikomppania on puolijoukkueittain etulinjassa, ja nyt on ensimmäisen puolijoukkueen vuoro päästä lepoon, eli tietöihin vähän taemmas, töpinän lähelle.

Tarveaineet on kerätty kokoon: sokeri, hiiva ja leipäpaloja, mutta astia pitää saada. Rahikainen lainaa sen luvatta Mäkilän kenttäkeittiöltä.

Kiljupönttöä eli "poikaa" nimitetään välillä keittoastiaksi ja välillä laatikoksi. Se on mitä todennäköisimmin m/29 paineastia, sillä siinä on ruuvattava kansi, jota miehet ihastelevat. "Ai hitto mite sopiva."

Kenttäkeittiöön kuului yksi 200 litran ja kaksi 30 litran paineastiaa, joten anastettu astia on varmasti jälkimmäistä tyyppiä. Tekstissä tosin mainitaan, että Vanhala työntää ihastuksissaan päänsä astiaan ja päästää sinne mäkättävän ääneen. "- Pä...äähä...äähhä...ää." Astian suun pitäisi olla valtavan suuri, jos Vanhalan pää tosiaan sopii sinne sisälle. Vanhala nimittäin "vetää päänsä pois".

Juojia on vain kahdeksan, joten 30 litraa riittää varmasti, vaikka kiljun alkoholiprosentti tuskin nousee edes kymmeneen, semminkin kun hiiva ei varmaankaan ollut kovin laadukasta.

Paikalla ovat ykköskivääristä Rokka, Vanhala ja Rahikainen. Susi on kotilomalla. Kakkoskivääristä ovat Määttä, Sihvonen ja Salo, ja heidän lisäkseen puolijoukkueen johtaja Hietanen sekä luutnantti Koskela, joka jostain syystä liikkuu vain ensimmäisen puolijoukkueen seurassa. Toinen puolijoukkue on siis linjassa, mutta sen jäsenistä emme saa tietää mitään. Kolmas ryhmä ainakin on kokonaan uusia miehiä, koska koko kiväärin miehistö kuoli edellisenä syksynä.

Kiljua tehtiin I/JR8:ssa useita kertoja. Rintamalla tiputeltiin monin paikoin myös pontikkaa, ja viinaa kulki rintamalle huomattavia määriä. Upseerit kykenivät helpommin junailemaan itselleen parempia juomia, ja joidenkin komentajien kerrotaan kärsineen sota-aikaan täydestä alkoholiongelmasta.

Kiljumestarina toimii Rokka Koskelan antaessa neuvoja. Rokka on ilmeisen kokenut kiljuntekijä ja myöhemmin haavoituttuaan hän lupaa tehdä appiukolleenkin kiljupanoksen kun pääsee kotiin toipumislomalle.

Kilju on pahanmakuista ja huonolaatuista korvikealkoholia. Ilmeisesti Rokan kotiseuduilla Karjalassa ei osattu tehdä sahtia tai vastaavaa juomaa. Nykyisin kiljua juovat lähinnä punkkarit, jotka nauttivat sitä kahvallisista mehukattikanistereista. Kiljuhumalaa pidetään erityisen arvaamattomana samoin kuin sen vaikutuksia suolistossa.

Miesten ryyppääminen muistuttaa kännisten nuorukaisten mellastusta. He ovat nälkiintyneitä ja ilmeisen tottumattomia alkoholin käyttöön. Alle otetaan Mannerheimin 75-päivän kunniaksi saatua leikattua konjakkia. Yksi pullo on jaettava viiden kesken, joten Jaloviinaa vastaavaa ainetta saadaan kymmenen senttilitraa miestä kohden.

Rikottiinko Mannerheimin syntymäpäivänä anniskelulakia? Ostoikäraja oli tuolloin 21 vuotta, joten osa porukasta on alaikäisiä. Mutta anniskeluikäraja oli 18 vuotta, ja miesten voitiin katsoa olleen suljetussa tilaisuudessa tai ainakin kontrollin alaisina.

Mainittakoon, että äänestysikäraja oli vielä 24 vuotta, joten äänestämään nämä nuorukaiset eivät pääsisi.

He ovat siis hyvin nuoria, laihoja ja finnisiä, nauravat huonoille vitseille, telmivät ja möykkäävät. Jotkut oksentelevat. Rahikainen lähtee naisiin Syvärin toiselle puolelle.

Huonoiten käyttäytyy Koskela, joka lähtee haastamaan riitaa komentokorsulle ja käy käsiksi häntä heikompaan, silmälasipäiseen upseeriin. Kukaan ei ole kiusannut Koskelaa, hänelle on oltu hyvin ystävällisiä ja häntä on kilvan kiitelty.

Ratkaisevana ärsykkeenä on silmälasipäisen upseerin käyttämä saksan kieli. Se saa Koskelan puhumaan venäjää, vaikka hän tuskin on erityisen russofiili. "Siperia polsoi taika."

Kun aamulla herätään krapulaisina, on taas edessä lähtö linjaan. Asemasota jatkuu kesällä 1942. Mäkilä saa takaisin astiansa ja siinä oleva lommo yritetään oikaista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi