Isä Olavi Nykopp, 72, metallityömies, eläkkeellä, Turenki

Isä Olavi Nykopp, 72, metallityömies, eläkkeellä, Turenki.

"Kaapissani on niin paljon vaatteita, ettei uusia tarvitse enää ostaa. Vaimoni oli eläkkeelle asti vaatekaupassa töissä, ja minä ja Anssi olemme aina olleet hyvin puettuja.

Tämä tyylileikki oli hauska! Yllätyin kun kuulin, että ruutukauluspaitani ja merimieslakkini ovat taas muodissa.

Nuorena piti pukeutua siististi. Kun kotikylälläni eräs nuori mies otti permanentin, hänelle naurettiin. Itse en koskaan lähtenyt muotivillityksiin mukaan.

1950-luvulla kaiken piti olla tummansinistä housuista ulsteriin. Silloin järjestettiin kesälauantaisin lavatansseja, jonne laitettiin puku. Keskiviikkotanssit olivat rennommat. Silloin kelpasi neule, jonka hihat käärittiin.

Sedälläni oli moottoripyörä, jonka myötä minäkin innostuin nahkapusakoista. Omistin sekä pitkiä että lyhyitä nahkatakkeja. Vieläkin niitä löytyy kaapista ainakin kuusi.

Olen yrittänyt tarjota vanhoja nahka-asuja lapsenlapsilleni skootterivarusteiksi, mutta eivät he niitä huoli. En ole kyllä itsekään koskaan viihtynyt lainahöyhenissä. Anssilta en ole lainannut ikinä vaatteita.

Pukeudun siististi ja juhliin pukukoodin mukaan. Parhaiten viihdyn maastopuvussa. Siinä voi tehdä pihatöitä ja käydä metsällä."

Poika Anssi Nykopp, 45, yrittäjä, Turenki.

"Vaatteet eivät ole minulle kovin tärkeitä. Mieluiten liikkuisin mukavissa asuissa kuten verkkareissa.

Työni kuitenkin edellyttää siistiä pukeutumista. Olen ravintola-alalla, ja pukeutumisellani haluan kunnioittaa asiakkaita. En menisi töihin epäsiistin näköisenä, vaikken puvussa viihdykään.

Ostan uusia vaatteita vasta, kun tarvitsen niitä. Parikymppisenä minulla oli todella mukavat korkeavartiset, tummansiniset syyskengät. Kun ne kuluivat, kiersin kauppoja etsien vastaavia. En löytänyt. Silloin opin, että jos löytää mieluisan vaatekappaleen, kannattaa ostaa kerralla useampi.

Isältä olen lainannut vanhoja nahkatakkeja. Moni ystäväni olisi halunnut ostaa ne päältäni. Nahkaisesta ajokypärästä maksettaisiin maltaita, jos isä siitä luopuisi.

Isä ei heitä juuri mitään pois, ja hänen kaapistaan tekee löytöjä. Nyt oli hauska nähdä, miten vanhasta tyylistä sai muokattua näin käyttökelpoisen asun."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi