Isältä pojalle

Kaksi miestä stailattiin isiensä nuoruuden tyyleihin. Pukeutumisleikin lomassa miehet kertoivat, millaisissa asuissa viihtyvät, ja paljastivat vaatekaappinsa luurangot.

Isä Mikael Wennström, 56, myynti-insinööri, Helsinki.

"Kun olin nuori, omat vanhempani eivät vaikuttaneet vaatteisiini. Tukka oli kuitenkin leikattava lyhyeksi, se ei saanut olla yli korvien.

Teini-iässä lasketteluharrastukseni näkyi tyylissäni. Sain lahjaksi itävaltalaisen laskettelumerkin sinisen neuleen, jossa oli punavalkoinen raita. Se oli todella hieno.

Vaatteet ovat minulle tärkeitä, mutta eivät koko maailma. Suomesta ostan uusia vaatteita lähinnä tarpeeseen, mutta ulkomaanmatkoilla voin shoppailla, jos vain näen jotakin mieleistä. Ostoksilla mietin valmiiksi, mihin paitaan solmio sopii.

En pukisi päälleni neonvärejä tai voimakkaita kuvioita. Töissä käytän siistejä farkkuja tai suoria housuja, välillä pikkutakkia tai pukua.

Sebastian on aina pukeutunut tyylikkäästi, vaikka teininä housut lähentelivät kokonsa puolesta purjeita. Silloin ajattelin, että voisivat ne olla vähän pienemmätkin. Hän on kuitenkin aina osannut pukeutua tilanteen mukaan, joten minulla ei ole ollut valittamista.

Viime vuosina olen lainannut ja saanut Sebastianilta kauluspaitoja, kenkiä ja jopa muutamat farkut.

Vanhoja kuvia kaivellessa oli jännä huomata, miten vähän muoti on loppujen lopuksi muuttunut. Farkut ovat aina farkut ja puku on puku. Aikakauden tunnistaa lähinnä asusteista kuten silmälaseista."

Poika Sebastian Wennström, 26, tanssija ja dj, Helsinki.

"Musiikki ja tanssi ovat vaikuttaneet eniten tyyliini, joka on muuttunut vuosien varrella useasti.

Menin tanssikouluun 6-vuotiaana. 16-vuotiaana aloin pitää omia hiphop-tanssitunteja. Vähitellen lahkeet levenivät myös tanssisalin ulkopuolella, ja pukeutumisessa tärkeintä oli katu-uskottavuus.

Nuorena otti päähän, jos tanssiesityksiin piti laittaa epämieluiset vaatteet. Nyt olen jo tottunut siihen, että lavalla voi joutua olemaan lähestulkoon alasti tai käyttämään vaikkapa strassein koristeltua uimalakkia.

Tyylini on rokahtavan siisti. Arvostan siistejä vaatteita ja olen aika nirso. Koskaan ei ole kiva näyttää halvalta. Hinta ei määrittele asun arvoa, mutta olen kyllä valmis maksamaan siitä, ettei vaate kävele heti kadulla vastaan.

Nyt lempivaatteeni on Alexander McQueenin t-paita. Se näyttää kaukaa yksinkertaiselta printtipaidalta, mutta sen kuvio muodostuu pienistä yksityiskohdista.

En koskaan katso kadulla muita, että hyi, onpa ruma tyyli. Omassa tyylihistoriassanikaan en kadu oikeastaan mitään, vaikken enää laittaisikaan piikkikampausta neonhohtogeelillä.

Isä on aina ollut rennon tyylikäs, häntä ei pieruverkkareissa nähdä. Nuorena lainasin isältä kauluspaitoja ja kravatteja. Sittemmin hän on käynyt minun vaatekaapillani."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi