Kallis brändivaate, köyhä ompelija

Kuluttaja on pulassa, jos etsii eettisesti tuotettuja urheiluvaatteita. Niitä ei juuri löydy.

Siinä niitä on, nappulakenkiä hyllymetreittäin. Tuotemerkkejä on paljon, mutta muutama iso valmistaja hallitsee tarjontaa. Hinnoissa ei ole suuria eroja.

Ostaisiko Niket? Niillä pelaa Wayne Rooney, joka on kaikki kaikessa Englannin maajoukkueelle ja Manchester Unitedille.

Vai Adidakset? Ne jalassa harhauttelee maailman paras jalkapalloilija Lionel Messi?

Entä Pumat? Niihin luottaa Samuel Eto'o, Afrikan parhaaksi valittu jalkapalloilija.

Olisinko niin kuin ne?

Entä jos unohtaa jalkapallon supersankarit ja mainoskampanjat ja tekee valintansa eettisin perustein? Siis sillä perusteella, millaisissa työoloissa ja millä palkalla tuotteet on valmistettu. Silloin valinta ei enää olekaan helppo.

Aasian tehtaissa vaatteita valmistavat työntekijät, joiden palkka ei riitä elämiseen, vaikka tekisi pitkiä päiviä.

Kansainvälinen Play Fair -verkosto ehdotti Vancouverin talviolympialaisten alla kahdeksalle suurelle urheiluvaatteiden ja -välineiden valmistajalle, miten ne voisivat parantaa tehtaidensa työoloja ja toimintansa eettisyyttä. Yksikään suuryhtiöistä ei suostunut kaikkiin ehdotuksiin.

Mikään yhtiö ei ollut esimerkiksi valmis sitoutumaan yhteistyöhön palkkatason nostamiseksi, kertoo Clearing The Hurdles -raportti. Juoksukengistään tunnettu New Balance oli ainoa, joka hyväksyi edes osittain ehdotuksen palkankorotuksista.

Yhtä kovaa vastustusta kohtasi ehdotus siitä, että tehtaiden johto sopisi paikallisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa sen edustajien vapaasta pääsystä tehtaisiin.

Vain Adidas ilmoitti puuttuvansa asiaan, jos sen tuotteita valmistava tehdas kieltäisi paikalliselta ammattiyhdistykseltä pääsyn työpaikalle. Adidas keräsikin parhaat pisteet Play Fair -verkostolta.

Huonoiten pärjäsi Mizuno, joka vastasi yhtä lukuun ottamatta kaikkiin ehdotuksiin "ei". Se oli valmis vain osittain kertomaan, miten se valitsee tavarantoimittajansa. Asics ei vastannut kyselyyn lainkaan.

Play Fairin taustalla ovat muun muassa ammattiyhdistysliikkeiden maailmanjärjestö ITUC sekä tekstiili- ja vaatetusalan kansainvälinen ammattiliitto ITGLWF.

Verkoston kysely paljastaa, etteivät työntekijöiden olot ole kohentuneet monissa Aasian maissa sitten vuoden 2008, jolloin ensimmäinen Clearing The Hurdles -tutkimus julkistettiin. Tulevaisuuskaan ei vaikuta paremmalta, vaikka monet yhtiöt ovatkin kehittäneet laadunvalvontajärjestelmiään.

Suomessa satasen maksavasta lenkkarista vietnamilainen tehdastyöläinen saa palkaksi todennäköisesti noin 50 senttiä.

Suuryhtiöiden toimintaa sentään valvotaan ja työoloihin yritetään puuttua Clearing The Hurdlesin tapaisilla raporteilla, mutta halpamerkkien tuotantoon ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota.

Play Fair ehdottaa, että keskenään kilpailevat suuryhtiöt kehittäisivät työoloja yhdessä ammattiyhdistysliikkeen, kampanjaverkostojen ja urheilujärjestöjen kanssa.

Miten kuluttaja saa selville, ovatko vaatteet kaupan hyllyllä eettisiä?

"Veikkaisin, että myyjä ei useimmissa tapauksissa tiedä. Se ei ole hänen vikansa, vaan maahantuojan, joka ei ole kertonut asiasta," sanoo viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:sta.

Asiakkaan kannattaa kuitenkin kertoa kauppiaalle, että tuotteen alkuperä ja eettisyys ovat tärkeitä ja vaikuttavat ostopäätökseen, Pääkkönen neuvoo. Myös nettivetoomuskampanjoista on apua, sillä imago on merkkiyhtiöille tärkeä.

Voiko olla eettisyydestä olla varma, jos ostaa Reilun kaupan jalkapallon?

"Reilu leima ei tee tuotantoketjusta ongelmatonta. Jalkapallossa on sertifioitua toistaiseksi vain ompelu. Mutta Reilun kaupan järjestelmä puuttuu ongelmiin, kun niitä ilmenee", Pääkkönen kertoo.

Jalkapallon MM-kisat alkavat ensi viikolla. Sadat miljoonat näkevät, kuinka Lionel Messi kiertää vastustajansa Adidas-nappiksissa ja Wayne Rooney tykittää Nikeillään.

Entä jos muutama kisojen tähtipelaaja olisi ryhtynyt reilusti tehtyjen tuotteiden mannekiiniksi?

Kamerunin Samuel Eto'ossa voisi olla ainesta sellaiseksi, ainakin hänellä on asennetta. Solmittuaan rahakkaan sopimuksen suurseura FC Barcelonan kanssa 2004, mies sanoi lehdistötilaisuudessa, että "aion juosta kuin neekeri, jotta voin elää kuin valkoinen mies".

Myös seuroista voisi olla aloitteen tekijäksi: esimerkiksi FC Barcelona mainostaa pelipaidassaan ilmaiseksi Unicefia. Jos vaatteet vielä valmistaisi eettisesti valveutunein yritys, se saisi varmasti myös urheiluvaatefirmat miettimään arvonsa uusiksi.

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi