Oma merkki, vieras alkuperä

Hinta & Laadun kyselyssä t-paidan tuotantoketju jäi usein epäselväksi

Kaupan omat vaatemerkit ovat halpoja, mutta miten on niiden eettisyyden laita?

Vaatealalla on suuria ongelmia, jotka jäävät tavalliselta kuluttajalta piiloon: nälkäpalkat, räikeät ylityötunnit, puuvillapeltojen lapsityö ja monet ympäristöongelmat.

Hinta & Laatu kysyi seitsemältä kauppaketjulta t-paitojen tuotannosta. Tähtäimessä olivat suomalaisten ketjujen omat niin sanotut private label -merkit.

Lisäksi otimme kyselyyn mukaan ruotsalaisen H&M:n t-paidan sekä design-paidan Marimekolta.

Utelimme muun muassa palkoista, puuvillan alkuperästä, työolojen valvonnasta ja ympäristöasioista.

Osa kauppaketjuista tunsi huonosti tuotteidensa valmistusoloja. Ne vastasivat kysymyksiin lähinnä siteeraamalla ulkomaista tavarantoimittajaa. Vastauksissa oli sivukaupalla lipevää pr-puhetta ja harhaanjohtavaa jargonia.

Luhdan tytäryhtiön "laatuosasto" vierailee kiinalaisella tehtaalla, jolloin saadaan "todellista tietoa" työolosuhteista.

Hienoa, mutta asiasta ei kerrota pintaa syvemmältä.

Marimekko kertoi, että virolainen tavarantoimittaja "mittaa ja tarkkailee" energian käyttöä. Loistavaa, mutta johtavatko mittaukset energiansäästöön tai muihin toimenpiteisiin?

Haloselta vastasi itse toimitusjohtaja Pekka Halonen. Hän kertoo Basic Line -paitojen kiinalaisesta toimittajasta, joka on pitkäaikainen kauppakumppani ja jonka tehtaiden "eettisestä toiminnasta" ei ole löytynyt huomautettavaa.

Ohimennen Halonen kuitenkin mainitsee, että osa paidoista saattaa tulla muilta alihankkijoilta.

Niistä hän ei kerro eikä ilmeisesti tiedä mitään.

Halosen tavoin Marimekko luottaa omaan valvontaan eikä käytä tehtailla ulkopuolisia tarkastajia. Finnwatch-järjestölle vaatteiden alkuperää tutkinut Outi Moilala pitää tilannetta huolestuttavana. "Oma valvonta on yhtä tyhjän kanssa. Se ei kerro mitään ulkopuolisille."

Pahimmillaan oma valvonta tarkoittaa tehtaan läpi kävelyä silloin tällöin. Joskus tehtaan johtaja on tulkkina, kun työntekijöitä haastatellaan. Silloin palkattomat ylityöt, terveyshaitat, sopimusrikkomukset ja muut mahdolliset epäkohdat jäävät pimentoon.

Parhaimmillaan käytetään ulkopuolisia, paikallista kieltä osaavia tarkastajia, jotka vierailevat tehtailla ilmoittamatta etukäteen. Sekään ei aina auta – tarkastajien harhauttaminen on Kiinassa iso bisnes.

Paljastava kysymys oli, missä paita on ommeltu ja paljonko ompelija saa palkkaa.

Sokoksen ja H&M:n oman merkin t-paidat tehdään Bangladeshissa minimipalkalla.

"Se on sellaisessa maassa todellinen nälkäpalkka", sanoo kehitysmaiden työolojen asiantuntija, Ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK:in tiedottaja Jukka Pääkkönen.

Sokos ja H&M jättivät vastaamatta jatkokysymykseen, jossa tiedusteltiin, riittääkö palkka elämiseen.

H&M kertoi, että palkan pienuus on tiedossa, ja yhtiö yrittää vaikuttaa teollisuuteen ja hallitukseen, jotta minimipalkkaa tarkistettaisiin. Epäselväksi jää, miksi palkkoja ei voisi vain nostaa.

Sinänsä H&M erottui edukseen suomalaisketjuista: sen vastaukset olivat asiantuntevia ja sen käyttämässä standardissa on mukana kansalaisjärjestöjä.

Kaikki ketjut osasivat kertoa ompelijan palkan, mutta yksikään ketju ei kertonut kuinka paljon työtä palkan eteen pitää tehdä.

"Siitä kaikille pitkä miinus. Palkan yhteydessä pitäisi aina kertoa työajasta", Pääkkönen kommentoi.

Clean Clothes -kampanjan tuoreessa tutkimuksessa selvisi, että esimerkiksi bangladeshilaisilla vaatetehtailla keskimääräinen työviikko on 80 tuntia. Se tarkoittaa 11,5 tuntia viikon jokaisena päivänä.

Palkka on ydinkysymys, joka jää eettisyyskeskustelussa usein lapsityövoiman varjoon. Monissa maissa lain mukainen minimipalkka pitäisi tuplata, jotta se riittäisi toimeentuloon.

Usein jää huomaamatta, että juuri aikuisten surkeat palkat lisäävät lapsityövoiman käyttöä. Kun vanhempien palkat eivät riitä elämiseen, lapset pannaan koulun sijasta töihin.

Julkaisemattoman tutkimuksen mukaan t-paidan hinta nousisi kaupassa vain 20 senttiä, jos ompelijoiden palkka kaksinkertaistettiin. Aasialaisissa tehtaissa valmistetun vaatteen myyntihinnasta vain 2–4 prosenttia on tehdastyöläisten palkkoja.

"Sinänsä oli iloinen yllätys, että kaikki osasivat kertoa palkoista jotakin", tutkija Outi Moilala sanoo.

Onko lapsityötä käytetty matkan varrella? Vaikea sanoa, koska neljä kauppaketjua seitsemästä eivät tunteneet paidan alihankintaketjua kokonaan. Varsinkin puuvillan alkuperä oli hämärän peitossa.

Sokos, Anttila, Halonen ja H&M myyvät paitoja, joiden puuvilla voi olla lähtöisin pahamaineisesta Uzbekistanista. Sokos tosin uumoilee, että raaka-aine saattaa tulla Intiasta.

Stockmann, Luhta ja Marimekko näyttäisivät tuntevan tuotantoketjun kilpailijoita paremmin.

Pitäisikö kuluttajan reagoida kyselyn tuloksiin jotenkin?

"Boikottiin ei ainakaan pidä ryhtyä", Moilala sanoo. Ostolakko voisi vähentää töitä ja kutistaa toimeentuloa entisestään.

Moilala kehottaa ostamaan laadukkaita ja kestäviä tuotteita, koska se vähentää ympäristön kuormitusta.

"Yleisohjeena voi sanoa, että kannattaa suosia ketjuja, joka on mahdollisimman läpinäkyvä ja joka tuntee tuotannon hyvin", Pääkkönen sanoo.

Kuluttaja voi kysellä myyjiltä tuotteiden alkuperästä. Jos tietoa ei ole kaupassa, voi lähettää postia pääkonttoriin.

Kyselystä selviää, että kotimaisilla ketjuilla on vielä paljon tekemistä. "Homma on Suomessa vielä aivan alkutekijöissään", Pääkkönen sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi