Rakkaudella hiottu

Kiviharrastajat löytävät aarteensa ilmaiseksi poluilta ja pihoilta

 Kiviharrastaja Seppo Levänen hioo kullankeltaista savukvartsia. Pöydällä ovat portugalilaisen hiontamuodon ohjeet, joiden mukaan kiveen tulee 145 viistettä eli sivua. Viisteet ovat 3–5 millin pituisia.

"Homma ei sovi hermoheikoille: se vaatii kärsivällisyyttä. Hosumalla siitä ei tule mitään", Levänen myöntää.

Hän on juuri saamassa säihkyvän kiven valmiiksi. Työhön on mennyt kaikkiaan kolmetoista tuntia useissa jaksoissa.

Viistehionnalla Levänen on valmistanut vuosien mittaan kymmeniä kiviä, joiden särmissä valo taittuu kauniisti. Sitriitti hehkuu keltaisena ja synteettinen rubiini punaisena. Savukvartsista Levänen on valmistanut vaimolleen kauniin riipuksen hopeiseen koruun.

Erilaisilla viistemuodoilla on mielenkiintoisia nimiä: paholaisen kasvot ja Kleopatran silmä. Viistemalleja on nimetty myös muodon mukaan. Yksi erikoisimmista on planetaariohionta, jonka pyöreistä "ikkunoista" näkyy kärkiviisteiden muodostama sädekuvio kuin kaleidoskoopista.

Parikymmentä vuotta kivihiontaa harrastanut Levänen nauttii nyt Helsingin Kivikappelin väljistä työtiloista, jotka Suomen Jalokiviharrastajain yhdistys sai käyttöönsä runsas vuosi sitten. Laakson sairaalan entinen kappeli ehti olla tyhjillään parikymmentä vuotta, ennen kuin tilat vuokrattiin.

Yhdistyksen yli tuhannesta jäsenestä noin puolet asuu pääkaupunkiseudulla. Kurssit, luennot sekä kiviretket maastoon ja kaivoksille kuuluvat toimintaan.

Kivikappelissa on esillä myös Kauko Sairasen perikunnan kivikokoelma, joka käsittää yli tuhat suomalaista kivinäytettä.

Näyttelysalissa voi ihailla kivistä työstettyjä koruja. Suomestakin voi löytää jalokiviä, kuten timantteja, korundeja, beryllejä, granaatteja ja kordieriitteja. Yhtä kauniita ovat kuitenkin korukivet, kuten eri väreissä loistavat kvartsit.

Kivikappelin näyttelyvitriiniin on päässyt myös taidokas lakka-aiheinen kaulakoru, jonka lehdet on valmistettu serpentiinistä, marjat keltakvartsista ja kukka lumikvartsista. Erikoisen korun on valmistanut mestarikaivertaja Lauri Karrakoski.

Maija-Leena Elamon hopeiseen kehykseen työstämä lintu on punaista maasälpää. Linnun vihreä siipi on diopsidia. Kauniin sininen lintu taas on valmistettu masuunikuonasta, jota syntyi entisaikaan raudan valmistuksessa. Erikoista kiveä voi löytää vanhoilta masuunipaikoilta.

"Pidän eniten villikivistä, joita löytää vaikka polun varresta kiviä potkimalla. Kiviharrastajien silmät haravoivat koko ajan maata", Elamo kuvaa harrastustaan.

Hän ei ole kovin kiinnostunut loisteliaista jalokivistä, vaan kivistä, joissa "tapahtuu jotain".

"Se jokin voi olla kiven väri, muoto, kuvio tai raita."

Pyöröhiontakoneen luona kiveä hiovan Ari Tyynismaan kädessä on punertavanruskea granaatti, joka hioutuu hiljalleen kiiltäväksi. Kiven hän löysi mökkinsä läheltä Kylmälästä, Kirkkonummelta.

"Kiviharrastus on tuttua, koska isäni on käynyt täällä hiomassa. Kävin pyöröhiontakurssilla syyskuussa ja tulen tänne aina kun ehdin", kertoo 17-vuotias Tyynismaa.

Yhdistys tarjoaa hiomossa jäsenilleen tilat ja valvojan, joka neuvoo työskentelyssä. Ensin on kuitenkin käytävä kivien käsittelyyn liittyvä viikonloppukurssi.

Ensimmäiseksi tutustutaan pyöröhiontaan. Sen jälkeen voi syventyä erillisillä kursseilla vaikka kaiverrukseen tai viisteiden ja hopeakorupohjien työstämiseen.

Pyöröhiontakurssi maksaa 90 euroa ja hiomon koneiden käyttäminen yhden euron tuntia kohden.

Suomen Jalokiviharrastajain yhdistys, Kivikappeli (Lääkärinkatu 8), Helsinki.

www.jalokiviharrastajat.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi