Rokkimies tottuu rumaankin vaatteeseen

Anssi "Kasitonni" Heinonen, 31: "Vaate saa olla rikkinäinen, mutta ei likainen. Tosin omani saattavat joskus vahingossa olla molempia.

Rumat vaatteet ovat vähän kuin epävireinen laulu: se kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin nuotilleen oikeaoppinen luritus.

Tämän nahkatakin vuori ja hihat ovat täynnä reikiä. Ostin sen seitsemän vuotta sitten käytettynä Espanjasta, ja se on itse asiassa naisten takki. Edestä takki näyttää tosi hyvältä, takaa ihan tyhmältä. Se ei haittaa, sillä en osaa kuvitella, että kukaan kääntyisi katsomaan meikäläisen perään.

Asun vaimoni kanssa Sahalahdella, eikä siellä ole yhtään vaatekauppaa. K-kauppaa sentään laajennettiin hiljattain, mutta ei sieltä vieläkään vaatteita saa.

Vain farkut ostan uusina, suosikki on Wrangler. Muut vaatteeni ostan kirpputoreilta tai saan ne sukulaisilta. Saatu vaate voi olla ihan kauhea, mutta koska se on ilmainen, pidän sitä niin kauan, että silmä tottuu siihen.

Tykkään erilaisilla logoilla varustetuista t-paidoista, joista ei ihan saa selvää, mitä ne edustavat. Eräässä suosikissani lukee ainoastaan JSV.

Hääpuvustani ja -kengistäni maksoin tamperelaisessa vintageliike Yesterdayssä 270 euroa. Omistaja on todellinen persoona. Kun astuin liikkeeseen, hän totesi heti: 'Sulle mä myyn täältä kaiken paskan.'

Muodissa tärkeintä on kärsivällisyys. Äitini osti minulle seiskaluokalla kirpputorilta valtavan sinimustan flanellitakin. Isot flanellivaatteet olivat silloin muotia. Nykyään takki istuu ja näyttää jämptiltä.

Viime vuosina olen hurahtanut vanhan ajan rokkiin, ja se näkyy tyylissäni. Ihailen eteläeurooppalaisia vanhoja pappoja hyvin istuvissa puvuissaan."

Anssin mansikkapaikat:

1) Sukulaisten vaatekaapit.

2) Kirpparit, joista löytyy t-paitoja epämääräisillä logoilla.

3) Wrangler-farkkukaupat.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi