TYYLI

Väriä päähän

Värjätyt hiukset ovat nykyään pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kolme ihmistä kokoontui parturiin pohtimaan hiusten värjäämistä.

Kaikki alkoi vetyperoksidista. Anneli Heikkilä, 64, oli 14-vuotias. Eräällä kemiantunnilla hän päätti ystävineen tehdä hiuksiinsa vaaleita raitoja.

Lopputulos: yksi iso palkkiraita päälaella.

"Se oli hyvin radikaalia ja turhamaista siihen aikaan, etenkin nuorelle tytölle. Leikkasin sen pian pois."

Oikeaa hiusväriä Heikkilä kokeili vasta 29-vuotiaana. Tuolloin hän oli myyntitöissä, ja hiusten piti olla kauniit.

Heikkilän kampaaja oli ollut Pariisissa opissa. Hän lupasi leikata tukan viimeisen muodin mukaan.

"Voi jukupätkä, miten kamala siitä tuli! Mieheni sanoi, että tukka oli kuin kukon potkima."

Vahingonkorvauksena kampaamon omistaja laittoi Heikkilälle ilmaisen värin. Hän jäi koukkuun.

"Väri teki hiukset ihanan sileiksi."

Sileältä Heikkilän tukka näyttää yhä, kun hän istuu Helsingin Kampin Groom rock -parturin penkissä. Lyhyeksi leikatussa tukassa on punertavan ruskea pohjaväri ja vaaleita raitoja. Tällä kertaa tukkaa ei värjätä. Heikkilä on tullut parturiin vain juttelemaan hiusväreistä.

Suomalaisten naisten hiuksissa väri on jo miltei itsestäänselvyys, ja miehet tulevat kovaa vauhtia perässä. Niin kovaa, että Groom rockin kaltaisia vain miehille suunnattuja partureita on avattu viime vuosina Helsinkiin useita.

Täällä purnukat ovat tumman sävyisiä ja parturit naisia. Sisään astuvat asiakkaat tilaavat yksi toisensa jälkeen pelkän leikkauksen. Kampaaja Simona Bitar kuitenkin vakuuttaa värjäävänsä miesten hiuksia päivittäin.

"Idea pitää kuitenkin usein myydä heille", Bitar sanoo.

Parturin kanta-asiakas Teppo Maukonen, 28, nyökkäilee. Hän osti idean värjätystä päästä jo 17-vuotiaana, kun vaalensi hiuksensa markettivärillä.

"Tukkani oli aivan keltainen ja tähänastisista väreistä ehdottomasti suurin katastrofi. Pidin kuitenkin blondia uskollisesti koko kesän ja vaalensin pienimmänkin juurikasvun heti piiloon."

Maukosen oma väri on perussuomalainen maantienharmaa. Nyt hänellä on hillityt vaaleat raidat, mutta haaveissa on kromin värinen tukka.

Se ei olisi lainkaan villi veto, sillä Maukosella on ollut jopa punainen irokeesi.

"Kaikki miespuoliset kaverini värjäävät hiuksiaan. Vain setäni ovat joskus tuhahdelleet hiusväreilleni, ja tietysti armeijassa sain kommentteja punaisesta tukasta."

Kemikaalit eivät Maukosta mietitytä. Kerran hän kokeili luonnonmukaisia hiusvärejä, mutta ei pitänyt tuloksesta.

"Täysin orgaaninen väri jäi hailakaksi", hän moittii.

Viereisellä tuolilla istuva Greta Steenvoorden, 33, keskeyttää Maukosen ja korjaa, ettei täysin orgaanisia värejä ole olemassakaan. Siksi Steenvoordenilla on ollut luomutukka jo 18 vuotta.

"Pidän muutenkin luonnollisuudesta, enkä halua käyttää kovia kemikaaleja. Vaikkei niistä saisikaan ihottumaa tai muita oireita, kemikaalit voivat joutua verenkiertoon", Steenvoorden perustelee.

Steenvoorden pesee hiuksensa vain kaksi kertaa kuukaudessa ja silloinkin pelkällä hoitoaineella. Silti hänen tukkansa on kiiltävä, eikä yhtään likaisen näköinen.

"Onhan eläimilläkin upea turkki, eikä niitä pestä sampoolla", Steenvoorden kuittaa.

Hän ei pelkää vanhentumista, mutta on kuitenkin miettinyt, mitä tekee sitten, kun hänen hiuksensa harmaantuvat.

"En haluaisi värjätä, mutta jos harmaantuminen häiritsee tulevaisuudessa, voisin tarpeen tullen kokeilla hennaa tai muita orgaanisia värejä. Ne sopivat paremmin elämänfilosofiaani. En ottaisi myöskään tekokynsiä, hiustenpidennyksiä tai muuta luonnotonta."

Myös Anneli Heikkilä on nuoruutensa vetyperoksidikokeilun jälkeen kuullut hiusvärien vaaroista. Siksi hän käyttää vain allergisoimattomia kampaamotuotteita ja -värejä. Viime aikoina häntä on alkanut arveluttaa, mitä värien kemikaalit tekevät ympäristölle.

Heikkilä aikoo kuitenkin värjätä hiuksiaan kunnes niistä tulee täysin harmaat. Hän käy kampaajalla 5–6 viikon välein. Kesällä koko pää värjätään vain kerran, mutta talvella Heikkilä saattaa kokeilla kolmeakin uutta väriä.

"Haluan muidenkin huomaavan, että käyn kampaajalla. Se on sen verran iso sijoitus, ettei siinä ole muuten järkeä."

Vihreää tai sinistä hiusväriä Anneli Heikkilä ei kokeilisi koskaan. Teppo Maukonen on samoilla linjoilla.

Myöskään musta ei kuulemma Maukoselle sovi. Se on liian tumma vaalean parran kanssa.

Enää Maukonen ei värjäisi hiuksiaan itse. Parturissa käynti on mukava parituntinen vain itseä varten. Hiustenvärjäys on hänestä myös vapauttavaa.

"Jo seuraavalla viikolla voi tehdä jotain uutta."

Vaihtelu ei ole halpaa. Maukonen ja Heikkilä käyttävät hiuksiinsa noin 700 euroa vuodessa. Steenvoordenin luonnonmukainen hoitoaine vie vuodessa alle satasen.

Steenvoordenille tukan värjäämättä jättäminen on sama asia kuin aikoinaan violetti tai punainen väri Maukoselle. Se on kannanotto ja tapa erottua massasta.

"Mielestäni ihoni näyttää kauniimmalta, kun hiukseni ovat luonnollisen väriset. En myöskään tarvitse silloin niin paljon meikkiä. Nuorena haaveilin sinisistä silmistä ja oranssista pikkukiharasta, mutta nykyään olen tyytyväinen ulkonäkööni."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi