Vaatteiden kierrättäjä kömpii arvoviidakossa

 Vanhat vaatteet keräyslaatikkoon – ja omatunto on puhdas. Vai onko? Yhä useampi kierrättäjä pohtii, mihin omat vaatteet päätyvät ja miten ne vaikuttavat määränpäässään kulttuuriin, talouteen tai ympäristöön.

Uffin laatikoihin tiputettiin Suomessa viime vuonna ennätykselliset 7,6 miljoona kiloa vaatteita. Valtaosan vaatteista Uff ohjaa tukkumyyntiin: viime vuonna 71 prosenttia eli 5,4 miljoonaa kiloa.

Vaatekontit päätyvät esimerkiksi Itä-Eurooppaan, Keski-Aasiaan sekä Itä- ja Keski-Afrikan maihin.

Uffilta vaatteita ei mene lainkaan Länsi-Afrikkaan, esimerkiksi Senegaliin.

"Pääkohdemaa on Mosambik. Siellä vaateteollisuutta ei juuri ole, joten kierrätysvaate ei tuhoa maan omaa tuotantoa. Länsi-Afrikassa paikalliset tekstiilit ovat vähän toisella tasolla", sanoo viestintä- ja kehitysyhteistyöpäällikkö Birgit Nevala.

Ilmaiseksi vaatteita annetaan mahdollisimman vähän.

Samoin ajatellaan Fidassa:

"Lahjoitustavara sotkee kohdemaiden kaupankäynnin", perustelee Fida-lähetystorien markkinointisuunnittelija Erkki Salo.

Fida kerää vuosittain pääkaupunkiseudulla noin 640 000 kiloa vaatetta, josta 45 prosenttia myydään tukkumyyntinä. Helsingin Roihupellossa sijaitsevasta lajittelukeskuksesta vaatekontteja ostavat Salon mukaan lähinnä pohjoisafrikkalaiset, baltialaiset ja venäläiset tukkurit.

"Asiakkuudet ovat osin salaisia. Tukkuasiakkaat eivät ole puheliainta sorttia. Meille tärkeintä on saada sovitut hinnat ja katsoa, että homma pelaa meidän puolellamme. Fidalla ei ole mahdollisuuksia seurata vaatteiden kiertokulkua ulkomailla."

Sekä Uff että Fida käyttävät tukkukaupasta ja muusta kirpputoritoiminnasta saatuja varoja kehitysyhteistyöhankkeisiin.

SPR ei myy sille lahjoitettuja vaatteita tukkukaupan kautta. Osa myydään Suomessa SPR:n Kontti-tavarataloissa. Avustusvaatteet lajitellaan, pakataan ja lähetetään sitten pääosin kylmille alueille Aasiaan.

SPR:n riesana on jätteen osuus:

"Jopa noin puolet vaatteista menee roskiin", kertoo tiedottaja Ari Räsänen. "Yritämme kertoa, että tuokaa vaatteita, joita itse pitäisitte päällä. Rikkinäisiä tai huonoja vaatteita ei kannata yleensä ryhtyä korjaamaan eikä ulkomaille kannata kuljetuskustannusten vuoksi viedä kuin laadukkaita vaatteita."

Uffilla jätteeksi menee 4,8 prosenttia kerätyistä vaatteista, Fidalla 27 prosenttia.

Kepan kehityspoliittinen tiedottaja Esa Salminen Mosambikista kertoo, että paikalliset ovat tyytyväisiä halpoihin kierrätysvaatteisiin.

"Mosambikilaiset voivat laittaa vähät rahansa johonkin muuhun, kuten ruokaan ja koulumaksuihin", Salminen pohtii.

Tukkubisnekseen liittyy silti joitakin pulmia: torimyyjät ovat valtaosin harmaan talouden yrittäjiä, kuten toki monien muidenkin alojen.

"Vireillä on hankkeita, joissa yritetään tukea torikauppiaiden järjestäytymistä ja tuloa viralliseen talouteen, mutta se on hidasta kehitystä."

Jotkut kierrättäjät kaihtavat uskonnollistaustaisia järjestöjä valitessaan lahjoituskohdetta. He ajattelevat, että vaatteista saadut tuotot käytetään lähetystyöhön, jolla pyritään "käännyttämään" ihmisiä kristinuskoon.

Esa Salminen ei ole havainnut uskonnollista virettä Mosambikissa toimivissa suomalaisjärjestöissä.

"Heidän projektinsa ovat kehityshankkeita siinä missä muutkin. Ainoat, jotka tuputtavat täällä uskontoa, ovat amerikkalaiset herätysliiketyyppiset yhteisöt."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi