Vapun klassikko

Beige poplari puettiin päälle vaikka räntäkelissä. Nykytrenssissä on jo värejäkin.

 Vappuna on perinteisesti puettu poplari päälle, vaikka taivaalta tulisi räntää ja huulet sinertäisivät.

"Muistan oikein hyvin, kun sain ensimmäisen poplarini 12-vuotiaana. Sain laittaa sen päälleni vappuna, kun lähdimme äidin kanssa Turun kauppatorille", muistelee muotialan konkari ja tyylitaituri Leena Sergin.

"Sää oli aivan ihana. Yhtäkkiä alkoi sataa lunta taivaan täydeltä. Ennen kuin ehdimme kotiin, olimme aivan kuin uitetut kissat. Ohuessa poplarissa ja polvisukissa palelsi."

"Nykyisinkin pukeudun lähinnä kalenterin mukaan, en lämpömittarin. Jos ohut poplari tuntuu kylmältä, sen päälle voi pukea lämmittävän pashminahuivin ja laittaa kevätkäsineet käteen", omaa PR-toimistoa pyörittävä Sergin kertoo.

Poplarin historia ulottuu 130 vuoden päähän, ainakin Per Nilssonin Tyyliä-kirjan mukaan. Thomas Burberry kutoi ensimmäisen tiiviin puuvillagabardiinikankaansa vuonna 1879. Kangas oli kestävä, tiivis ja se piti tuulta ja jopa hylki vettä. Se oli siis oivallinen Englannin kosteisiin säihin.

Burberry suunnitteli kankaasta pitkän päällystakin, jossa oli paljon erilaisia yksityiskohtia. Näin syntyi trench coat, suomeksi trenssi. Näitä takkeja engelsmannit käyttivät jo buurisodassa ja myöhemmin ensimmäisessä maailmansodassa.

Takkikangas oli aluksi Burberryn yksinoikeus, mutta hän menetti patentin vuonna 1917. Sen jälkeen myös muut valmistajat pystyivät tekemään vastaavanlaisesta kankaasta takkeja.

Menneinä vuosikymmeninä suomalaiset kutsuivat trenssiä kodikkaasti berberiksi.

Vuosien varrella trenssistä on nähty valtavasti eri muunnoksia. Milloin muoti on vaatinut satasenttistä pituutta, milloin pidempää.

Värit ovat vaihdelleet klassisesta beigestä tummansiniseen, kittiin, punaiseen, mustaan – ja kaikkiin muihinkin väreihin.

Aito beige Burberry-takki on pitänyt kuitenkin pintansa.

Perinteisessä trenssissä on epoletit olkapäillä, vyö, näyttävät napit ja hihojen kiristystampit.

Viime vuosikymmeninä trenssejä on tehty puuvillagabardiinin lisäksi popliinikankaasta. Entisten peltimäisen kovien kankaiden tilalle on tullut laskeutuvia, notkeita kankaita.

Klassisen trenssin rinnalle tuli 1950-luvulla piilonapitettu popliinitakki.

Poplarissakin muodin tuulet näkyvät. Nykyisin poplari voi olla muutakin kuin puuvillapopliinikangasta.

Sen pinnassa voi olla vaikkapa polyamidia antamassa kulutuskestoa ja siliävyyttä.

Pienen tihkusateen kestävyys on kuulunut sekä trenssien että poplarien ominaisuuksiin kautta historian.

Vaatealan konkarit muistavat menneiltä vuosikymmeniltä, miten naiset tulivat ostamaan mustia poplareita. He nostivat käsivartensa pitkälle eteen testatakseen, pystyykö takki päällä nostamaan virsikirjaa kirkossa. Tästä syystä alan ihmiset alkoivat kutsua joitakin takkimalleja "virsikirjatakeiksi".

1950-luvulla poplareiden suosio oli rajua. Takkeja ei ehditty nostaa laatikoista rekkeihin, kun ne jo oli myyty. Toisin on nyt. Moni siirtyy toppatakista suoraan kesävaatteisiin.

Poplarissa olisi kyllä ehdottomasti oma viehätyksensä. Siinä voisi herrastella vappuna, säässä kuin säässä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi