24 tunnin yhteiskunnassa työt seuraavat kaikkialle.

Huonot yöunet lihottavat

Univaje sotkee aineenvaihdunnan ja kerryttää rasvaa elimistöön

Suomalaiset syövät nyt terveellisemmin kuin koskaan. Hienoja kuntokeskuksia nousee tiuhaan tahtiin, ja sauvakävelyä harrastaa varmaankin jo joka toinen.

Silti suomalaisten paino vain nousee ja nousee.

Jokin tässä yhtälössä ei täsmää.

Tätä outoa ilmiötä on pohtinut myös työterveyslaitoksen tutkija, professori Mikko Härmä. Niin kuin myös sitä, että suomalaisten ruuan kulutus ei ole kasvanut niin paljon kuin mitä painokäyrämme on noussut.

Huono itsekuri, laiskuus tai tiedonpuute eivät siis riitä selitykseksi suomalaisten lihomiselle.

Sen sijaan Mikko Härmä kiinnittäisi huomiota univajeeseen, jota kertyy suomalaisille yhä enemmän.

Monissa 2000-luvun tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että liian vähän nukkuvat ja unihäiriöiset ovat selvästi herkempiä lihomaan kuin tarpeeksi nukkuvat.

Jopa vuorotyön on todettu aiheuttavan lihomista.

Suomalaiset ehtivät ja malttavat nukkua keskimäärin tunnin vähemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten – puhumattakaan siitä, että yhä useampi kärsii suorastaan unettomuudesta. Jopa joka seitsemännellä suomalaisella on kahden tunnin päivittäinen univaje.

Unenpuutteen yhteys lihomiseen on melko uusi havainto, joten syyn ja seurauksen mekanismia ei täysin tunneta. Joitakin tutkimustuloksia on kuitenkin jo olemassa.

Jatkuva univaje edistää energian varastoitumista rasvaksi.

Unenpuute aiheuttaa myös stressiä, ja stressin ja lihomisen välinen yhteys on tunnettu jo pitkään.

Valvominen myös lisää ruokahalua, etenkin sokerin ja rasvaisen ruuan himoa, kansankielellä lohtusyömistä.

Valvominen toki myös kuluttaa vähän enemmän energiaa kuin nukkuminen, mutta univaje lisää syömistä paljon enemmän kuin olisi tarpeen, Härmä selittää.

Univajeen sietokyky on tietenkin yksilöllistä.

On kuitenkin näyttöä siitä, että erot esimerkiksi liikunnan tai television katselun määrässä eivät selitä unen ja lihomisen yhteyttä.

Esimerkiksi ulkomaisissa lasten lihomista selvitelleissä tutkimuksissa on havaittu, että univajeen ja lihomisen yhteys on riippumaton iästä, sukupuolesta, television katselusta, liikunnan taikka aamupalan ja välipalojen määrästä.

Univajeen kasvun ja unihäiriöiden yleistymisen syy on työoloja tutkineen Härmän mukaan muuttunut työelämä: sekä miehet että naiset ilmoittavat yleisimmäksi unenpuutteen aiheuttajakseen työstressin.

Etenkin naisia valvottavat monet muutkin asiat, esimerkiksi ajanpuute, ihmissuhdeongelmat tai pienet lapset, mutta kärjessä naisillakin ovat työhuolet.

Uudenlaisessa työkulttuurissa, Härmän termein 24 tunnin yhteiskunnassa työt seuraavat kaikkialle. Lisäksi yhä useampi on alati hälytysvalmiudessa valmiina palvelemaan.

Kuljetamme matkustajia ja tavaraa yötä päivää, riennämme korjaamaan aamuyöllä nurin mennyttä www-palvelinta ja niin edelleen.

Uudenlainen työkulttuuri myös vaikeuttaa terveellisten ja säännöllisten elintapojen noudattamista.

Etenkin työaikojen ennustamaton epäsäännöllisyys ja yllättäen tuleva työ ovat omiaan aiheuttamaan unettomuutta, niin kuin liian lyhyt vuorokausilepokin, esimerkiksi sairaanhoitajille kovin tuttu iltavuoron jälkeinen varhainen aamuvuoro.

Ennustamaton epäsäännöllisyys on ollut jo pitkään esimerkiksi hoitajien tai ravintolatyöntekijöiden arkea, mutta nykyisin monet muutkin ammattiryhmät ovat päässeet tästä riesasta osallisiksi kuten myös pätkätyöstä ja vuokratyöstä.

Rekka-auton kuljettajien työajat ovat Härmän mukaan hyvä esimerkki kaikkein kurjimmasta päästä.

Vuorotyön määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa peräti kolmanneksen.

Esimerkiksi liikenteen ja kaupan ammateissa ja jopa sosiaalialalla tehdään vuorotyötä selvästi enemmän kuin ennen.

Vuorotyötilastot eivät Härmän mukaan kuitenkaan paljasta koko totuutta, sillä niissä eivät näy modernin työelämän työaikajoustot, joista arviolta puolet on joustamista yrityksen ehdoilla.

Vuorotyö sinänsä ei ole pahasta, joillekuille saattaa sopia mainiosti vaikkapa pelkät yövuorot tai se, että työ ja vapaa-aika ovat yhtä.

Lapset eivät tee vuorotyötä eivätkä jousta työnantajan ehdoilla, mutta myös lasten univaje on kasvanut. Esimerkiksi teini-ikäisten nukkumaanmenoaika on siirtynyt 1980-luvun puolivälistä selvästi. Koulujen alkamisaika ei kuitenkaan ole siirtynyt. Unenpuutteen ja lihavuuden välisestä yhteydestä on eniten näyttöä juuri lapsilla ja toisaalta keski-ikäisillä naisilla.

Lihomista ja unenpuutetta on tutkittu myös Yhdysvalloissa, jossa vielä parikymmentä vuotta sitten joka viides nukkui vähemmän kuin kuusi tuntia yössä.

Nyttemmin Yhdysvalloissa peräti joka neljäs nukkuu vähemmän kuin kuusi tuntia yössä.

Lääkärinä Härmäkin tietää, että unta ei voi määrätä reseptillä, sillä monet eivät enää kerta kaikkiaan voi nukkua niin paljon kuin haluaisivat.

Eikä pelkkä paljon nukkuminen tietenkään laihduta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi