"Implantti on osa minua"

 Kesällä 2002 Terttu Gratschew päätti rentoutua kirjan ääressä. Käden ulottuville hän oli laittanut vatiin viinirypäleitä ja kirsikoita popsittavaksi.

Kirja vei mennessään, eikä Gratschew muistanut varoa, kun hän laittoikin suuhunsa viinirypäleen sijasta kirsikan.

Puraisu halkaisi poskihampaan yläleuasta. Siitä alkoi vuoden mittainen hoito.

"Ensin hammaslääkärini veti jäljelle jääneen osan pois ja antoi lähetteen implanttihoitoon."

Siellä piti sitten odottaa viisi kuukautta, kunnes ien hampaan alla oli tervehtynyt. Sen jälkeen alla olevaan luuhun laitettiin leikkauksessa titaaniruuvi.

Ruuvin asentamisen jälkeen tuli taas viiden kuukauden tauko, kun ruuvin odotettiin luutuvan paikoilleen. Tämän jälkeen suuhun laitettiin implanttihammas yhdessä operaatiossa.

Operaatio sujui ilman komplikaatioita. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, Gratschew, 73, kertoo olevansa tyytyväinen implanttiinsa. "Sehän on osa minua", hän huomauttaa.

"Muistan, kun äidilläni oli 1970-luvulla tekohampaat, jotka hiersivät hänen ikenensä verille. Itse en halua tekohampaita, jos voin ne välttää."

Sittemmin hänelle asennettiin 2005 toinen implantti poistetun hampaan tilalle. Tällä kertaa leukaluun ohuus pakotti kirurgin käyttämään myös kovia otteita.

Eniten implanteissa mietityttää silti hinta. "Ne ovat maksaneet noin 2 000 euroa kappaleelta, mikä on iso raha. Minusta Kelan tulisi korvata hoidosta enemmän."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi