Kesämiehen kompleksit

Paidan alta paljastuvat makkarat ja karvat. On miesten vuoro avautua.

Seison peilin edessä ilman paitaa ja skannaan peilikuvani ylhäältä alas. Katse jumittuu keskivartaloon. Tarraan siihen kaksin käsin. Sormet uppoavat pehmeään massaan kuin pullataikinaan. Puristan ja huokaan.

Läskimaha.

Ulkonäköpaineet kasvavat alkukesällä, kun vatsamakkaroita ei voi enää piilottaa paksun vaatekerran alle. Tekee mieli heittää paita pois, mutta kehtaako sitä? Ja onko se hyväksyttävää?

Puen paidan ylleni ja lähden selvittämään.

Hietaniemen uimarannalla makaa komea mies. Valto Walolla, 27, on teoria paidattomuudesta.

"Tuntuu, että fitissä kunnossa oleva tuomitaan helposti narsistiseksi, mutta tavallinen pullukka saa mennä vapaasti ilman paitaa. Yhtä kaikki, se on helvetin junttia. Rannalla voi olla ilman paitaa, mutta kun lähden rannalta, laitan paidan päälle. Hikinen, karvainen miehen selkä ei kauheasti innosta terassilla."

Walo on lihaksikas mies, ja moni olisi valmis maksamaan saadakseen samanlaisen vartalon. Mutta täydellinen se ei ole, ainakaan Walon mielestä.

"Haluaisin näyttää miehekkäämmältä ja saada lisää lihasta. Ja olen minä noita selkäkarvojakin miettinyt, että pitäisikö ne poistaa, vaikka onko niillä lopulta väliä?"

Makaan suojapaperilla päällystetyllä hoitopöydällä aurinkolasit päässä ja nytkähtelen kuin tukehtumiskuolemaa tekevä kala. Vaaleaan takkiin pukeutunut nuori nainen valelee jääkylmää geeliä rintaani ja vatsaani. Seuraavaksi hän käynnistää äänekkään koneen.

Olen edennyt Walon ajatuksia astetta pidemmälle ja tullut kauneushoitolaan valoimpulssihoitoon. Siinä karvani tykitetään valolla kuoliaaksi.

Hoito ei satu fyysisesti, mutta hinta tekee kipeää: noin sata euroa kerta. Hoito pitää toistaa ainakin kaksitoista kertaa.

Vihaan rinta- ja vatsakarvoja, niin kuin moni muukin mies. Tutkimusten mukaan miehet haluaisivat karvattoman kehon.

Olen raapinut ihoni suihkussa partahöylällä, huristellut pitkin vartaloa ladattavalla sheiverillä, kestänyt kivuliaan sokeroinnin ja tuhlannut nyt omaisuuden valohoitoon.

Kosmetologini mukaan miehet käyvät kauneushoidossa yhä enemmän, mutta jonoksi asti heitä ei ole.

Valohoitoon ja muihin hurjiin karvanpoistopuuhiin on uskaltautunut lisäkseni vielä karvaisempia miehiä. Irakista, Turkista, jostain sieltäpäin.

Karvan kasvu on hidastunut, mutta se ei ole loppunut kokonaan. Rannalla paita on jo kuitenkin helpompi ottaa pois.

Klik, klik, klik. Selaan nettikeskusteluja paidattomuudesta ja huomaan, että miehet saavat siitä huutia. Naiset eivät ymmärrä sitä. Joitakin mokoma elvistely oksettaa.

Paljasta pintaa on näkyvillä kaikkialla – rannalla, puistossa, terassilla, auton ratissa ja jopa lähikaupan lihatiskillä – eikä se ole vain elvistelyä vaan mukavuudenhalua.

Miehistä on tullut objekteja, katseen kohteita. Liikuntatieteen maisteri Rami Pelander toteaa miesten kuntosalimotivaatiota selvittäneessä pro gradu -tutkielmassaan, että nuoret naiset vaativat nuorilta miehiltä yhä enemmän: henkisen pääoman lisäksi hyvää ulkonäköä.

"Yhä useampi mies tuntee paineita ulkomuodostaan ja muokkaa ruumiistaan rajummin kuin ikuisesti laihduttavat naiset."

Naama punottaa. Niko Hallberg, 26, nostelee käsipainoja kuntosalilla pyhäpäivänä. Tämä mies se vasta timmissä kunnossa onkin! Eikä läskeistä ole tietoakaan.

"Painoa voisi vähän pudottaa, lähinnä vatsan seudulta."

Miksi ihmeessä, Niko? "Se taitaa olla ainoa paikka, johon rasvaa alkaa kerääntyä."

Hallbergin mielestä ulkonäkökriteerit ovat jokaisella korvien välissä. "Salilla käyn neljästi viikossa. Liikun kuntoillakseni ja samalla muovautuva vartalo on bonusta."

Ihmettelen Rami Pelanderin esittelemiä lukuja: jopa nelisenkymmentä prosenttia amerikkalaisista ja eurooppalaisista miehistä haluaisi vartalon, jonka voi saada vain nielemällä terveydelle vaarallisia steroideja, treenaamalla kovasti punttisalilla ja noudattamatta tylsän tarkkaa ruokavaliota.

Tyytymättömyys omaan kehoon oireilee joillakin miehillä syömishäiriöinä, liiallisena treenaamisena, steroidien käyttönä ja masennuksena. Huonon olon ja itsetunto-ongelmat tunnustan.

Prätkäjätkä Bengt Lindqvist, 61, lohduttaa terassilla.

"Tässä iässä ei enää mieti sellaisia, vaikka kyllä mä parturissa käyn. Nuorena itseluottamus oli heikompi", hän kertoo. "Pyöreitä mitenkään kritisoimatta, liikalihavuus on häiritsevää. Kohta me ollaan kuin Jenkeissä, jossa ihmiset eivät mahdu mihinkään. Onneksi olen pieniruokainen. Se on pelastukseni."

Kiitos suorasanaisuudestasi, Bengt, mutta tämä ei kyllä yhtään helpottanut.

"Harvemmin paidattomat ovat hyvännäköisiä. Ja siihen touhuun liittyy niin paljon narsismia, etten pidä siitä."

Pelander on samoilla linjoilla. Hyvään ulkonäköön liitetään kielteisiä ominaisuuksia, kuten epäuskottavuus ja pinnallisuus.

"Aikaisemmin vain kauniin naisen täytyi todistaa älykkyytensä. Nyt tämä alkaa koskea myös miehiä", Pelander sanoo.

Niin, voiko adonista ottaa tosissaan? Siinä mielessä on helpompi olla vähän pullea.

Harjun saunan ovesta astuu ulos höyryäviä miehiä, nuoria ja vanhoja.

Toisilla on sixpack, toisilla liikakiloja, mutta niitä ei peitellä. Haluaisin olla kuin tuo herra tuossa. Hänellä on iso vatsa, mutta hän näyttää tyytyväiseltä.

"Olen sinut itseni kanssa, vaikka muutaman kilon voisin tiputtaa. Tämä on rahalla hankittu", sanoo Heikki Sutinen, 57, ja taputtaa vatsaansa hymyillen.

Siinä on miehellä itseluottamus kohdallaan.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi